Viihdytkö kotonasi? Ei ole itsestään selvää, että omassa kodissaan viihtyy. Kotona olo voi ahdistaa. Se jos mikä, ei taatusti ole kivaa. Viihtyvyyteen yleensäkin, vaikuttaa monet asiat.
Sisustuksellisten asioiden lisäksi, viihtyvyyteen vaikuttaa siis juuri henkinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi. Jos ei voi hyvin, kotona oleminen voi alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan.
Kun kotona olo ahdistaa ja tuntuu, ettei mikään auta.
Silloin kyse voi olla häpeästä ahdistuksen takana. Häpeä tuottaa ahdistusta ja häpeän vuoksi yhteys itseemme kärsii.
Saattaa olla, että alamme suorittaa elämää. Avuksi näissä tilanteissa, on itsestään huolehtiminen ja yhteyden harjoittaminen.
Monet ovat olleet tyytymättömiä. Omaan kotiinsa ja kotona ollessaan. Mukaan lukien minä.
Muistan, miten rupesi ahdistamaan lisää, kun havahduin siihen, etten viihtynyt omassa kodissani.
Mietin silloin paljon, miksi kotona olo ahdistaa? Kodissa itsessään, kun ei ole mitään vikaa.
Siellähän on ne ihmiset, joita rakastaa. Tavarat, joista pitää. Mutta jostain syystä ahdistus saattaa yllättää, eikä enää nauti kodista, kuten aiemmin.
Tämä kaikki voi tapahtua, kuin varkain. Pikkuhiljaa, kunnes huomaa oman olotilan.
Kotonahan kuuluu viihtyä, eikö totta? Kodissa tekemisen, on hyvä olla mukavaa ja rentouttavaakin.
Kyllähän koti on se paikka, jossa voi olla kevein mielin ja puuhastella mukavia. Viettää aikaa ja tehdä arkisia askareita.
Olla läsnä. Ilman, että ne kotihommat on pakkopullaa. Sellaista, jota pitäisi suorittaa.
Kotonahan on tarkoitus myös ihan olla vaan. Tekemättä mitään. Vai mitä ajattelet?
Kotona olo ahdistaa
Ahdistus ja ahdistuneisuushan on normaalia. Siitä tulee epänormaalia silloin, jos se on jatkuvaa ja pysyvää. Sellaista Nonstop-ahdistusta.
Ahdistus on epämääräinen paha olo. Pitkittyneessä ahdistuksessa on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen. Itsehoito on toki myös tärkeää, mutta ahdistuneisuushäiriössä ammattiapu on aina tarpeen. Olethan matalalla kynnyksellä yhteydessä hoitavaan tahoon, jos ahdistus on jatkunut pitkään.
Ahdistus kotiin liittyen, voi ilmetä monella eri tavalla, kuten:
- Olet harvemmin kotona (pakenet kotoa, koska kotona oleminen ahdistaa).
- Kun olet kotona, teet taukoamatta jotain (,koska vältät ahdistuneisuutta).
- Koet kodin ilmapiirin negatiivisena (ja se ahdistaa, koska et viihdy kotonasi).
- Et ole koskaan tyytyväinen siihen, millainen kotisi on (pyrit täydellisyyteen ja sen vuoksi koet riittämättömyyttä).
- Muokkaat kotiasi jatkuvasti (välttääksesi ahdistuksen kohtaamisen).
- Suoritat asioita kotona ja tuntuu, ettet ole enää niin läsnä (ja mietit paljon, koska läsnäolo on oikeasti se, mikä ahdistaa).
Häpeä ahdistuksen takana
Näiden ahdistavien tunteiden taustalla, on usein häpeä. Häpeä verhoutuu yleensä aina jonkun toisen tunteen, tai kokemuksen taakse. Häpeä on viheliäinen.
Häpeän tunnistaminen on voinut olla hankalaa, sillä se piiloutuu helposti, juuri ahdistuksen taakse.
Häpeän saa esiin, menemällä itseensä. Tutkimalla itseään ja omia toimintamalleja.
Silloin ei auta, vaikka muuttaisi, ostelisi uusia tavaroita tai sisustaisi jatkuvalla syötöllä. Nimimerkillä kokemusta on.
Eikä auta sekään, että odotat iltaan, jotta voit olla edes hetken rauhassa. (Tai noh, se auttaa selviämään seuraavaan iltaan. Huoh.)
Häpeään pääsee käsiksi –> seuraamalla omaa elämää. Niitä omia arkisia asioita.
Se ilmestyy yleensä tilanteissa, joissa koet ahdistusta.
Häpeä taustainen ahdistus on sietämätöntä. Se on minun kokemukseni.
Prosessi häpeän kanssa tarvitsee aikaa. Tarvitaan yhteyttä ja rakkautta. Turvaa.
Nimittäin, häpeä on kuin liimaantunut meihin, jotta se voisi huudella meille omia mielipiteitään, kuten:
- Katso nyt mitä olet jättänyt tekemättä.
- Etkö tuon parempaan pysty.
- Oletko tosissasi? Yritä edes!
- Kaikki näkee, millainen oikeasti olet.
- Tee enemmän, niin kelpaat.
- Ei riitä, lisää.
- Olet ihan yksin, ei sinua kukaan auta.
Mikä neuvoksi?
- Tunnista ajatuksesi, tunnista huuteleva häpeä.
- Sano sille suorat sanat ja käske se pois.
- Älä puhu sille mitään muuta, älä siis rupea sen keskustelukumppaniksi.
- Anna sen olla, äläkä kuuntele enempää.
- Käy totuuden äärelle, joka on:
- Olet arvokas omana itsenäsi.
- Sinun ei tarvitse tehdä mitään kelvataksesi.
- Kaikki mitä olet tehnyt, se riittää.
- Pystyt ajattelemaan itsestäsi positiivisesti.
- Et ole yksin.
- Olet turvassa.
- Mitään pahaa ei tapahdu.
- Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta kaikesta.
- Sinulla on lupa hengähtää ja ottaa aikaa –> itsellesi!
Yhteys
Yhteys itseen on voimavara. Sen avulla kaikki ratkeaa.
Yhteys on avain vapauteen.
Olemme syntyneet yhteyteen. Meillä on luontainen tarve muodostaa yhteys. Yhteys ihmiseen.
Ilman yhteyttä, olemme kuin pelkkä kuori. Mutta kuten ymmärrät, emme ole vain kuori. Emme ole vain pala lihaa, olemme muutakin. Niin paljon muutakin.
Me saamme rakkautta, me voimme rakastaa. Me saamme olla vapaita.
Meitä ei ole luotu tänne olemaan yksin, vaan olemaan yhdessä. Yhdessä itsemme ja toistemme kanssa.
Ja rakkautta on se, että rakastamme, vaikka emme kokisi ansainneemme sitä.
Itsensä rakastaminen, siitä kaikki alkaa. Yhteys itseen, on ensisijainen yhteys.
Vasta sen jälkeen, voi tulla yhteys muihin ihmisiin.
Jos läsnäolo on esimerkiksi hankalaa, tässä voi olla yksi syy. Jos yhteys itseen ei ole vahva, läsnä oleminen, on verrattain vaikeaa. Jos itsetunto on kolhiintunut, se vaikuttaa olotilaasi.
Itseensä yhteyden luominen ja vahvan pohjan ylläpitäminen, kasvattaa omanarvontuntoa. Omanarvontunto on kaiken perusta.
Ihmisarvo on se, joka määrittää, mitä itsestäsi ajattelet. Se on itsetuntosi pohja.
Oletko arvokas ja tärkeä itsellesi? Vaalitko suhdetta itseesi? Pidätkö huolta itsestäsi? Nämä kaikki kertoo, sinun ajatuksesi itsestäsi.
Rakkauteen kuuluu hyväksyntä. Hyväksyntä edellyttää armollista suhtautumista itseensä.
Aina se ei ole helppoa, mutta tarvitseeko sen sitä ollakaan. Eikö elämä ole kasvamista. Uuden oppimista.
Kaikki me olemme joskus vaikeissa ja haastavissa elämäntilanteissa. Kaikki me tarvitsemme apua ja omaa aikaa joskus.
Yhteyden ylläpitäminen ja siihen panostaminen kannattaa. Aina.
Yhteyden luominen ja tietoinen läsnäolo
Yhteyden luominen, on läsnäoloa itselle. Läsnäolo on itsensä seurassa olemista.
Rauhoittuminen ja oman ajan ottaminen, on ensiaskel takaisin yhteyteen.
Kotiäitiys vie helposti meidät äärirajoille. Oman ajan ottaminen ei ole niin helppoa. Se voi olla hankalaa, jo ihan olosuhteiden vuoksi.
Itsensä kanssa olemisen ei silti tarvitse olla ”täysin lapsetonta”. On mahdollista harjoittaa yhteyttä, myös kotiäitinä. Metelinkin keskellä.
Ja jos tuntuu, että ajatuskin on mahdoton, sitä suuremmalla syyllä kannustan panostamaan tietoiseen läsnäoloon. Sen ei tarvitse tuntua sen kummallisemmalta. Se voi olla ihan vain arjen lomassa tapahtuvaa itsensä kuuntelua.
Fokuksen siirtäminen ulkoisista tekijöistä –> sisäisiin.
Voi vaikka aloittaa seuraamalla omaa hengitystä.
Nyt tässä hetkessäkin, voit vain olla ja keskittyä.
- Omaan hengitykseesi.
- Hengität sisään ja lasket samalla neljään. Pidätä hengitystä ja sitten laske hengitys ulos.
- Kuulostele, miltä itse hengittäminen sinusta tuntuu.
- Huokaisepa: VEDÄ OIKEIN SYVÄÄN ja PUUSKAUTA KUNNOLLLA ULOS.
- Vielä kerran: SISÄÄN ——- JA ULOS ——
Yhteys ja tietoinen läsnäolo ei ole mikään eriskummallinen meditointi tuokio. Et tarvitse siihen kurssia, etkä tarvitse tutkintoa, harjoittaaksesi itseäsi.
Keskity itseesi
Se on tavallista olemista. Kuunnellen muiden sijasta –> itseä. Keskittymällä muiden sijasta –> itseen.
Ihmiset eivät katoa ympäriltäsi, vaikka keskittyisit minuutiksi omaan hengitykseesi. Tai vaikka sulkisit silmäsi minuutiksi ja katsoisit, onko jotain ikävää päässyt tapahtumaan. Tuskin.
Kun aktivoit aistejasi yksi kerrallaan, pääset nykyhetkeen käsiksi.
Jos olet se kuuluisa kiireinen kotiäiti, voit esimerkiksi katsella lapsiasi, kun he syövät kanssasi. Katsella vain. Samalla keskität tietoisesti fokuksen omiin ajatuksiisi. Siihen, että mitä ajatuksia heidän katseleminen sinulle tuottaa?
Toinen esimerkki, kun syöt (lasten kanssa tai ilman), mitä maistat ja haistat? Miltä pureskelu tuntuu? Miltä ruoka maistuu? Kuulostele itseäsi nykyhetkessä.
Jos et pääse käsiksi näihin ajatuksiin, vaan läpi puskee tunteet, kuten tuntuu vain pahalta. Tuntuu ahdistavalta. Harmittaa.
Se ei haittaa. Silloin yhteys itseesi on tuon olon kuuntelemista. Sen olon tuntemista. Niiden ajatusten hyväksymistä.
Kokemuksesta tiedän, että jos ahdistus on pitkälle edennyt, ei kotikonstit auta. Toisen ihmisen fyysinen läsnäolo, on silloin se ensiaskel. Avun pyytäminen ja avun vastaanottaminen.
Tämä on myös hyvä keino tiedostaa omaa tilannettaan. Nimittäin itsehoitokeinot tepsivät, jos tilanne on normaalin rajoissa. (Jos ne eivät tepsi, ole matalla kynnyksellä yhteydessä hoitavaan tahoon)
Nämä keinot, ovat silloin ylläpitäviä ja vahvistavia.
Harjoita yhteyden luomista ja tietoista läsnäoloa omassa arjessasi. Silloin, siitä muodostuu tapa, joka on sinun hyvinvointiasi ylläpitävä elämäntapa.
Pidetään itsestämme huolta, niin jaksamme paremmin. Itsestä huolehtiminen on osa arkea ja osa perus elämänhallintaa.
Meillä on vastuu itsestämme. Vastuu omasta hyvinvoinnista, on hyvä ja positiivinen asia. Vahvista itseäsi tänäänkin.
Vink!
Miten vahvistat itseäsi tänään? Katso peiliin ja kerro itsellesi, kuinka tärkeä olet.
Parhain terkuin, Virpi