Tartu elämästä kiinni, Älä hellitä.
Sylissäsi oon turvassa tiedän sen, Elää voin jälleen.
Luonasi sun olla saan, Luonasi sun ainiaan.
Sylissäsi oon turvassa, tiedän sen, Elää voin jälleen.
Tartu elämästä kiinni, Älä hellitä
Tartu elämästä kiinni, Älä hellitä…”
Siinä on yksi laulu, joka saa sydämeni syttymään. Tätä laulaessani oloni on tyyni, mutta kuitenkin sisimpäni palaa. Miksi?
Koska laulussa kerrotaan, miten tärkeää on, tarttua elämästä kiinni ja olla hellittämättä. Niin, että ote elämästä ei irtoa.
Se saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi, sillä rakkaus ei lopu. Turvasatama on olemassa ja aina on toivo.
Se, mitä minä voin ja saan tehdä, on tarttua kiinni elämästä ja olla hellittämättä. Aivan, kuten sinäkin. Aina on lupa tarttua elämästä kiinni.
Niinä hetkinä, kun ote kuitenkin irtoaa ja langat käsistä tippuu, jää jäljelle toivo. Se toivo, saa yhä uudelleen ja uudelleen, meidät tarttumaan elämästä kiinni.
Vaikka kaikki olisi mennyt ja elämä tuntuisi lipuvan virtaa myöten viemäriin.
Aina ei ole helppoa. On hyviä päiviä, mutta, niin on huonojakin.
Toisinaan voi tuntua, että huonoja päiviä on enemmän, kuin hyviä. Silloin tekisi mieli vähintäänkin kadota tai ainakin käpertyä vilttiin ja mennä piiloon tältä pahalta maailmalta. Silloin hakeudutaan suojaan, luonnollisesti.
Kun aurinko ei tunnu paistavan risukasaan millään. Silloin on kuitenkin, aika tarttua elämästä kiinni.
On lukuisia elämäntarinoita, mitä se silloin on, kun tuntuu, että toivo on menetetty. Toivo on kadonnut. MUTTA. Jotain tapahtuu, ja suunta muuttuu.
Elämä on valintoja
Erään kerran vuosia sitten, kuljin tietä pitkin ollessani iltakävelyllä koiran kanssa. Tapasin matkalla ihmisen, jota en entuudestaan tuntenut. Tiesin hänen kuitenkin asuvan naapurustossa.
Koiran mentyä häntä heiluen häntä katsomaan, jäin juttelemaan hänen kanssaan toviksi.. Olin hyväntuulinen ja rempseästi, kuten tavallisesti, kerroin elämän asioita ja vastailin lopulta kysymyksiin, joita hän kyseli.
Siinä juteltuamme jonkun aikaa, hän sanoi jotain, joka pysäytti minut täysin. Tuo kovin hymyilevä ihminen sanoi, että oli suunnitellut päättävänsä päivänsä tuona iltana.
Hän oli suunnitellut kaiken ja sanoi, että yksikään ihminen ei enää välitä hänestä. Kun ei ole ketään. Kaikki on mennyt.
Hän kertoi, että jos en olisi puhunut hänelle, hän olisi jo mennyt. Voin sanoa, että nämä tapaukset yllättävät, ja pysäyttävät.
Kuinka kaiken takana, voi olla jotain sellaista, jota kukaan ei näe. Niin monia asioita mielessämme mietimme.
Tänä päivänä, tuo ihminen. Hän on kiitollinen ja elää perhe-elämäänsä. Hän on onnellinen vaimosta ja lapsista.
Se ei suinkaan ole minun ansiotani. Kuitenkin tiedän, että omalla teollani ja puheellani, voin joko tehdä hyvää tai pahaa. Voin joko rakastaa lähimmäistä, tai olla rakastamatta. Voin kohdata ihmisen, tai olla kohtaamatta.
Ajattelen niin, että jokaiselle meistä tulee eteen monia erilaisia tilaisuuksia. Tulee niitä valinnan mahdollisuuksia, jolloin voimme tarttua elämästä kiinni. Voimme myös olla tarttumatta. Meillä jokaisella on samalla lailla vastuu omasta elämästämme.
Elämä on ja niin sen kuuluukin olla. Meillä on elämä ja elämme sitä täällä.
Ajelehtiessamme veneessä virran viemänä, se on ihan ok. On ihan sallittua ja hyvääkin, ettemme aina tiedä, minne menemme, ja mitä tuleman pitää. Se on sitä elämää.
Voimme tehdä monia suunnitelmia, vaikkei ne toteutuisi juuri siten, kuten olimme ajatelleet. On siis kuitenkin tärkeää tehdä suunnitelmia omaa elämäänsä varten. Yhtä tärkeää on, että jos ei ole suunnitelmia, voi niitä milloin tahansa alkaa rakentamaan.
Elämä koostuu pienistä palapelin paloista
Meidän tehtävänä on, ikään kuin koota se palapeli valmiiksi. Palat, kun ovat jo olemassa.
Olet varmasti joskus tehnyt palapeliä. On voinut käydä jopa niin, että otetaan liian suuri palapeli, joka lopulta turhautuessa jää täysin kesken. Tuleeko koskaan edes tehtyä.
Kenties viskataan palat vaan laatikkoon ja palapeli takaisin komeroon. Samoin voi käydä muidenkin asioiden kanssa.
Olemme joskus kovia suunnittelemaan ja aloittamaan, mutta kun asiat eivät suju tai ei muuten vaan saa aikaiseksi, niin mielenkiinto lopahtaa tyystin.
Voi tulla isojakin epäonnistumisen hetkiä. Kaaosta ja hukassa olemista. Antaa olla. Kuulostaako tutulta?
Jos, niin ei se haittaa. Se on niin normaalia.
Muistan monet kerrat, kun olen aloittanut jonkun uuden asian. En ole tohtinut kiireissäni saada entistäkään vielä valmiiksi, kun jo taas aloitan uutta. Monta asiaa, joista yksikään ei ole kokonaan valmis. Mutta…
Kertaus on opintojen äiti. Kun tekee monta kertaa, niin oppii varmasti.
Elämäähän se vain on.
Yksinkertaiset asiat on hyvä pitää yksinkertaisina. Ja kyllä, asiat ovat usein tosi simppeleitä.
Siis, kun meillä on jo palapelin palat valmiina, on aika tarttua niistä kiinni. Pala kerrallaan.
Elämä on arvokas
Kävele peilin eteen ja katso itseäsi. Siinä olet. Miltä näytät?
Näytät itseltäsi ja olet itsesi näköinen. Ihana sinä!
Ei ole toista sinua. Ei vain ole. Olet ainutlaatuinen. Tuollaisena kuin olet.
Ihmeellinen ihminen, jonka elämä on kallisarvoinen.
Jos peilistä katsoo joskus mörkö, se on tuiki tavallista. Minun peilistäni katsoo joskus hirviö, ja toisinaan prinsessa. Riippuu päivästä.
Kuitenkin aina hyväksyn, että tällainen olen ja se riittää. Loppujen lopuksi, sillä ei ole väliä, onko tukkani pystyssä, vai nätisti kammattu. Tärkeintä on se, miten siihen suhtaudun.
Annanko sen ottaa voiton, vai voitanko tukkamörön, hyväksymällä sen sellaisenaan.
Asiat ottaa aina oman aikansa. Kaikella on kuitenkin tapana järjestyä. Elämä on arvokas, eikä se ole itsestäänselvyys.
Elämä on ihana lahja
Elämän hyväksyminen tuo mukanaan sen, että elämä on, elämisen arvoista.
Elämään kuuluu erilaisia aikoja. Hyviä, huonoja ja kaikkea siltä väliltä.
Se tekee elämästä rikasta. Elämään mahtuu paljon kaikenlaista.
Elämä voi olla yllättävää. Joskus se yllättää oikein toden teolla.
Se saa elämän tuntumaan, no juuri siltä, että viime kädessä elämämme mitta, ei ole meidän päätettävissämme.
Elämä on kuitenkin mielestäni ihana lahja. Saamme elää, olla ja nauttia.
Voimme tehdä, sitä mitä rakastamme. Tai olla tekemättä. Valinta on meidän.
Tähän loppuun. Kuitenkin. Kannustan tänään sinua näillä sanoilla –> Tee elämästäsi itsesi näköinen. Koska.
Olet sen arvoinen!
Parhain terkuin, Virpi
Lue myös: Merkitys ja hetkessä eläminen