Elämäntehtävän mielekkyys hukassa. ”Kun en enää tiedä, mitä tekisin…”
Joskus hukkaamme sen, minkä olemme jo löytäneet. Silloin on hyvä hetki pysähtyä. Lakata tekemästä mitään. Ja olla vaan.
Pelkkä oleminen voi kuitenkin ahdistaa.
Jos olet tottunut siihen, että tekeminen tuottaa merkityksellisyyttä ja mielihyvää, voi olla vaikeaa pysähtyä ja olla paikallaan.
Kuitenkin, hetken hengähdystauko on enemmän kuin tarpeellinen. Se tuo mukanaan uuden kokemuksen.
Pysähtyessäsi huomaat, että kyse ei olekaan päivien täyttämisestä teoilla ja suorituksilla. Vaan, kuten lapsenakin. Voit lohduttautuen seisahtua sen äärelle, että sinulla on tarkoitus myös silloin, kun vain olet olemassa.
Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö elämässä olisi hyvä olla myös tekemistä. Nyt kyse onkin siitä, kun voimavarat ovat hiipuneet lähelle nollaa. Kun tekeminen ei ole enää mielekästä.
Kun aloittamisen vaikeus estää ja tuntuu, että organisointikyvyn puute on vallalla.
Kaiken raskaan olon ja turhautumisen hetkellä. Silloin, kun ei tiedä edes, mistä aloittaa.
Kun elämäntehtävän mielekkyys on hukassa, on tärkeää nähdä tyhjyys.
Kun alat esimerkiksi piirtämään, sinulla on vain tyhjä paperi ja kynä. Samalla tavalla, voit nyt katsoa.
Pysähtymisen hetki, on tyhjä paperi.
”Täyteen piirretylle paperille, ei mahdu enää mitään.”
Jos et siis tiedä, mitä tekisit, autan sinua ja sanon, pysähdy. Keskitä ajatuksesi tuohon tyhjään paperiin.
Ota nyt konkreettisesti tyhjä paperi. Kerron, mitä teet seuraavaksi.
Tyhjä sivu
Kun sinulla on nyt tuo paperi, niin kirjoita paperille:
◊ Mitä elämäsi sisältää juuri nyt?
Hahmottele siis itsellesi oman elämän nykyhetki. Tee se sellaisena, kuin se on.
Kirjoita ylös –> elämäsi tämänhetkinen sisältö.
Kun olet tehnyt tämän, katso paperia ja kysy itseltäsi:
◊ Mikä tai mitkä, elämäsi asioista, antaa sinulle merkityksen kokemusta?
Kirjoita ylös asiat, jotka antavat sinulle merkityksen kokemusta.
No niin, on aika katsoa asiaa tarkemmin.
Ota löytämäsi asia/asiat. Kirjoita nyt se/ne paperin toiselle puolelle.
Kysy sitten itseltäsi:
◊ Mitä sinulle tapahtuisi, jos tuo/nuo asiat poistettaisiin. Jos ne lakkaisivat olemasta?
◊ Miltä tämä sinusta tuntuisi?
◊ Häviäisikö elämäsi merkitys? vai säilyisikö se?
Lue myös: Merkitys ja hetkessä eläminen
Merkityksen parissa
Jatketaanpa sitten. Sinulla on siis asia/asioita, jotka tuovat merkitystä elämääsi. Koet merkityksellisyyttä, vaikka olisit ilman sitä/niitä asioita, mitä elämässäsi nyt on.
Olet kuitenkin nyt tilanteessa, jossa koet, ettet enää tiedä, mitä tekisit.
Miksi koet näin? Vaikka olet löytänyt merkityksesi ja oman paikkasi.
Sinulla on asia tai asioita, jotka tuovat merkityksellisyyttä ja sisältöä elämään, mutta ne ei kuitenkaan ole sinulle ”must” – juttuja.
No, usein löydettyämme oman elämäntehtävämme, uppoudumme siihen täysillä. Niin täysillä, että helposti askeleet voivat viedä vanhaan opittuun malliin.
Ja sitähän sinä et halua.
Esiin astuukin pelko. Ehkä jopa paniikki ja ahdistus, kuten minulla on käynyt.
Kenties vakuutat itsellesi päivittäin, että kyllä se tästä. Kaikki palautuu vielä. Löydän sen innostuksen, joka alussa oli.
Usein se johtaa siihen, ettei saa kunnon otetta mistään. Asiat eivät etene, vaan alkaa jumitus.
Tehdään paljon kaikenlaista, mutta tehtävät hajaantuu. Tehdään sieltä sun täältä. Kunhan jotain tehdään.
Alun innostus ja tekemisen meininki. Se on kuin lähtölaukaus juoksukilpailussa. Lähdet ilolla ja innolla toteuttamaan itseäsi.
Olet onnellinen ja nautit elämän tehtävästäsi. Oma juttu on niin kiva. Näin voi jatkua pitkään.
Mutta sitten. Tulee tuo hetki, jossa nyt olet. Elämäntehtävän mielekkyys on hukassa.
Ehkäpä et edes ajatellut, että näin voisi käydä.
Jos olet kuten minä, se ”syö naista”. Ja se tuntuu k a m a l a l t a.
Pikkuhiljaa luisuit, ikään kuin radalta. fiuuu..
”No ei se mitään. Hätä ei ole tämän näköinen.”
Oletko muistanut pitää vapaata? ???????
Oletko irrottautunut elämäntehtävästäsi niin, että mielekkyys säilyy?
Vai onko käynyt niin, että olet ”unohtanut” kiireen keskellä, pitää huolta itsestäsi.
Auttamistyö on raskasta ja se vie helposti mennessään. Tiedän.
Teethän tärkeää työtä ja tahdot pitää lupauksesi. Itsellesi ja muille. Siinä on vastuuta.
Mistä kaikki alkoi?
Toisinaan uppoudummekin niin kovasti itse tekemiseen, ja asioiden toteuttamiseen, että unohdamme sen, mistä kaikki alkoi.
Kaikkihan alkoi siitä, kun aloit huolehtia itsestäsi.
Tutustuit itseesi. Etsit merkitystä ja tehtävääsi. Ja löysitkin sen.
Olit suorastaan pakahtua tuosta hetkestä, kun vihdoin tiesit, mitä teet.
Tai ehkäpä jo pienestä pitäen, se on ollut sinulle täysin selvää ja tuon eläminen, on ollut huikeaa.
Kaikki meistä kuitenkin väsyy joskus. Ja aina ei vaan jaksa. Elämämme perustarpeisiin kuuluu LEPO.
Elämän eläminen, ja varsinkin sen oman sydämen palon toteuttaminen, vie energiaa. Se on verrattavissa ”pitkään kilpailuun”.
Tarvitset todellakin lepoa. Lepo yksistään on suuri asia.
Hyvinvointiympyrä
Ympyrä on ollut itselleni simppeli työkalu. Se on helppo muistaa ja näen selvästi oman elämäni.
Siinä on vain 4 osaa erillään, minua ympäröiden. Näiden neljän tasapaino –> pitää minut ”kuosissa”.
Kun teet itsellesi hyvinvointiympyrän, näet onko asiat tasapainossa, niin kuin toivot.
Kannattaa tehdä aluksi kaksi ympyrää. Ensimmäinen, joka kuvastaa nykyhetkeä. Toinen, joka kuvastaa ihannetilannettasi.
Tämän avulla näet heti, oletko tavoitteessasi, ja mahdolliset epätasapainoiset asiat on helppo korjata.
Hyvinvointiympyrän teko:
Piirrä paperille ensin yksi ympyrä. Kirjoita keskelle oma nimesi ja ympyröi se. (nimi on pieni pallo –> ison pallon sisällä.)
4 osaa/kategoriaa ovat: Koti (sis. kaiken liikunnan), työ, lepo, ravinto
Nyt mieti tämän hetkistä elämääsi. Jaa pallo osiin ikään kuin prosenteissa. Jos esimerkiksi työ vie puolet koko ajastasi päivässä, laita pallo puoliksi ja kirjoita siihen työ. Jaa jäljellä oleva puolikas: koti, lepo ja ravinto – suhteen – osioihin.
Tee sitten toinen ympyrä, joka kuvastaa ihannetilannettasi. Taas samalla tavalla. Mikä on sinun ihanne balanssi?
Vertaa sitten nykyhetkeä ja ihannetilannetta keskenään.
Kun et tiedä, mitä tekisit ja päässä lyö tyhjää
Tai kaaos valtaa
–> PYSÄHDY
–> MISTÄ KAIKKI ALKOI
–> TASAPAINO.
Kun pääset rauhoittumaan, ja irrottaudut edes hetkeksi siitä, mitä teet, näet alkupisteen.
Tätä alkupistettä –> onkin syytä vahvistaa aika ajoin. Se on sinun parhaaksesi ja tukee oman elämäsi tarkoituksen ja merkityksen tietä.
Älä siis hämmenny tilanteessa, jossa koet, ettet enää tiedä, mitä tekisit.
Tiedätkös, kun lähdit toteuttamaan itseäsi. Elämään elämääsi sen asian, tai niiden asioiden kanssa, jotka koit omaksesi. Tiesit silloin kyllä syyn, miksi teit näin.
Tiedät sen siis edelleenkin. Tiedät mitä teet, kun palaat vahvistamaan alkua.
Kuinka sitten voit sen tehdä?
On aika palauttaa mieleen:
- Mikä on elämäsi tarkoitus?
- Miksi teet sitä, mitä teet?
- Miten se palvelee sinun jaksamistasi ja hyvinvointiasi?
- Tärkein asia itsesi kannalta?
Kun vastaat kysymyksiin, huomaat, että olet siinä syystä. Jokin sai sinut tekemään tuon valinnan, joka johti sinut pisteeseen, jossa nyt olet.
SE ON SE ALKU.
Lähdit liikkeelle tarkoituksen ja merkityksen vuoksi. Mikä on muuttunut matkan varrella?
Kenties olet unohtanut, kuinka tärkeä asia on kyseessä. Näin ollen epäonnistumisen mahdollisuus tulee kuvioihin. Alkaa tuntumaan, että elämäntehtävän mielekkyys tosiaan on hukassa.
Kaikki voi olla jokseenkin kaoottista. (vaikka onkin ”perushyvin” kaikki…) Sisäinen myllerrys vain sekoittaa.
Ei se mitään. Tämä on niin yleistä. Kokemuksesta tiedän, että eihän se kivalta tunnu.
Ja toisinaan voi tuntua, että romukoppaan koko oma juttu. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene – fiilis. Mutta.
–> Vaikka näyttää siltä, että olet selkä seinää vasten, ja kaikki voimasi menee tämän asian huomaamiseen, ei se kuitenkaan todellisuudessa ole niin kamala asia.
Mieli tekee tepposia. Kaikille meistä.
Silloin, kun olemme ”hukassa” tai paniikki tulee, tuntuu tyhjältä. Yhtäkkiä keskitymme asioihin, mihin ei välttämättä pitäisi.
Asiaan on olemassa ratkaisu.
Ratkaisun löytyminen –> on etsimisen tulos. Ongelma onkin samanveroinen –> muiden ongelmien joukossa.
Ja jokaiseen, siis aivan jokaiseen ongelmaan –> on AINA RATKAISU.
Ongelman ratkaisu =
Ongelma -> Hukassa
Ratkaisu -> Alku
Vaikka olet löytänyt jo elämäsi tehtävän ja elät sitä todeksi, on huomattava se, että myös tähän elämänvaiheeseen kuuluu ”hukkaamisvaihe”. Samalla tavoin, kuin silloin, kun et vielä elänyt näin.
Tämä kaikkihan on vain sen vuoksi, että saat vahvistusta.
Tehtäväsi on niin uniikki, että kaikki tämä -> on sen arvoista.
Vastoinkäymiset voimavaraksi
Kun siis käännät kaikki vastoinkäymiset voimavaraksi ja valjastat itsesi tulevaa varten, voit olla varma, että kaikki se on mahdollista edelleen, mikä nyt tuntuu mahdottomalta.
Usein merkityksensä löytäneet –> kokevat vielä suurempana vastoinkäymisenä nämä vaiheet elämässään. <3
Se kuitenkin vain kertoo siitä, että:
◊ Olet se sama sinä, joka olit silloin, kun lähdit uuden asian kanssa liikkeelle.
Se on siis niin, että:
◊ Olet edelleen siinä, se sama sinä, tehtäväsi kanssa.
◊ Olet edelleen merkityksellinen ja tärkeä.
Joskus palava sydämemme on niin liekeissä, että sydän siellä keskellä palaa jo melkein poroksi. Oman elämäntehtävän toteuttaminen tulee niin tärkeäksi.
Huomaamatta, unohdamme pitää itsestämme huolta. Yhtä hyvää huolta, kuin alkutilanteessamme.
Kun näin käy, löydämme itsemme pisteestä, jolloin emme enää tiedä, mitä tekisimme.
Tässä voi piillä myös ”epäilyksen häivä” siitä, olemmeko ”oikealla tiellä”.
Palaaminen alkuun on se kiinnekohta, joka näyttää sinulle kaiken.
Lähdit liikkeelle –> kun pidit itsestäsi huolta, elit tasapainossa ja voit hyvin.
Elämä tuntui –> tarkoituksen ja merkityksen kanssa aivan mahtavalta.
Ei suinkaan ole niin, että olisit hävittänyt tuon kaiken. Se on edelleen siinä.
Et vain ehkä ole katsonut siihen kiireissäsi, kun olet tehnyt tätä tärkeää työtäsi.
Joskus siis katsomme ongelmaan, vähän turhankin kauan, tai liian läheltä.
Onkin nyt palattava alkuun ja luotava katse alkupisteeseen. Siihen täysin samaan, jossa olet jo ollut.
Vapaus, ilo ja rakkaus.
Siinä on sydämen työkalupakkaus.
Ota siis esiin omasi.
VAPAUS = Elää omaa (sydämen paloa) elämää todeksi.
ILO = Tehdä sitä mitä rakastaa.
RAKKAUS = Kaikki on mahdollista hänelle, joka uskoo.
”Sydän on sinun, pidä sydämestäsi huolta”
Jos sydämemme lakkaa lyömästä, emme voi enää toimia. Voimme toimia, kun sydän sykkii. Pidämme huolta itsestämme ja myös sydämestämme.
Sydän iloitsee rakkaudesta. Ehkä sen vuoksi, se on kaikkein yleisin puheenaihe. Se on se aihe, mikä ihmisiä vetää puoleensa.
Pidämmekin itsestämme huolta, juuri rakkaudella. Ilman rakkautta, emme olisi edes olemassa.
Olemme vapaat elämään elämäämme. Elämä on iloinen lahja.
Sydämen työkalupakkaus on siis:
VAPAUS = Kun elät vapaasti, tehden asioita:
- joista nautit ja,
- joille sydämesi palaa,
–> On elämäsi eläminen merkityksellistä.
Elämällä elämääsi: Kiität lahjasta (elämästäsi), jonka olet saanut. –> Tästä saat elämäniloa!
ILO = Kun elät iloiten:
- Nautit ja koet onnellisuutta.
- Elämäsi tarkoitus ja merkitys vahvistuu.
Ilo on siis ihanaa! Sen avulla koet –> elämäsi on arvokas. Kun iloitset –> koet rakkautta.
RAKKAUS = Rakkaudessa nämä kaksi, vapaus & ilo, ovat kuin yhtä. (Jos hukkaat toisen, huomaat sen heti.)
On siis tärkeää säilyttää sydämessä vapaus ja ilo. Rakkauden avulla.
Rakkaus pitää sinusta huolen. Sinun tehtäväsi on säilyttää tuo rakkaus sydämessäsi.
Elämä on lahja ja vastaanotat sen arvostaen ja kunnioittaen elämääsi. Näin olet vapaa ja voit iloita. Siinä on rauha.
Parhain terkuin, Virpi
Lue myös: Merkitys ja hetkessä eläminen
