Kun ”en jaksa enää” on arkipäivää

Aika monet meistä on valmiita maksamaan siitä, että joku tulis vaan ja tekis ne hommat, mitä me ei jakseta tehdä. Me ei vaan yksinkertaisesti jakseta. ”En jaksa enää” on arkipäivää. Silloin tee näin –> –> Hellitä otetta & hengähdä.

(Jos haluat lyhyen ja nopean avun, mene aivan postauksen loppuun TÄSTÄ , tai scrollaa loppuun. Tämä on pitkää ja tärkeää asiaa, joten sisältää perinjuurin tietoa avuksesi)

En jaksa enää..

Jostain syystä meidän elämässämme on asioita, jotka saa meidät voimaan pahoin. Muttei pystytä tekemään niille mitään.

Odotetaan mahdollista pelastavaa rengasta. Sitä jotakuta, joka tulis ja veis meidän taakat.

Yleensä nää ongelmakohdat on juuri niitä ihan arkisia asioita. Tai niissä se tulee näkyviin.

Kuten

  • Koti voi olla ihan kaaos. (en jaksa enää)
  • Siivouksesta ei tule mitään. Ei pysty ei kykene. (en jaksa enää..)
  • Ruoan tekokin jää toisina päivinä kokonaan. Tai ehkä useampanakin. Voi olla ettet pysty tekemään koko ruokaa, kun et jaksa enää. (todellakaan en jaksa…)

Odotat vain pakonomaisesti, että tulis jokin helpotus.

Pikaruoka, valmisruoka, ihminen joka tekee ruokaa. Koska ei kykene ei pysty. Asiat on ihan levällään.

Jo tämän lukeminen voi saada sydämen pamppailemaan. Koska se jatkuu..

  • Töissä on käytävä, koska laskut pitää maksaa. Vaikka ei edes jaksaisi. Pelkkä ajatus siitä, että ei kävis töissä on HIRVEÄ.
  • Tai sitten sinulla ei ole töitä. Ja hyvä niin, koska et jaksaisi sitä nyt ollenkaan. Olet aivan uupunut. Joo siis unohdetaan se.

Elämä voi tuntua siltä, että painetaan vaan menemään, vaikka koti onkin kaaos ja mieli sekaisin ku seinäkello… eikä mistään tule mitään.

”Et vaan jaksa enää tätä touhua. Koko koti ahdistaa. Ehkä ihmissuhteetkin ahdistaa…”

Ja loppua ei näy. Sitä selvitään päivästä toiseen. Toivottavasti. Puuuuuh….

Entä jos. Entäpä jos.

Joku ottais vastuun sun elämästä. Koska selvästikin sulla on nyt aika paha tilanne. Ja mä niiiiiin ymmärrän sinua ja sun tunteita.

Ja mietinkin, että ehkä sä odotatkin just sitä. Hengähdystaukoa koko sun elämästä.

en jaksa enää tauko elämästä

Itse ainakin odotin silloin. Voi luoja. T-A-U-K-O !

Joskus tuntui, että tulispa joku ja kenties eläiskin mun puolesta, koska en jaksanut, en pystynyt, enkä kyennyt.

Joten kuule.. se tunne, se on aika normaalia. (joku näistä sanoista kenties: uupumus, burnout, ylikunto, mielenterveyshäiriöt, väsymysoireyhtymä..)

On normaalia kokea ja sanoa: ”en jaksa enää tätä..”

Tosin, vaikka se on suhteellisen normaalia, on aika harvinaista myöntää sitä. Myöntää oikeasti kokonaan! (korkeintaan anonyyminä netissä)

Koska.

Mehän ollaan sisukkaita suomalaisia! Nainen (perheenäiti) se on, joka ei työtä pelkää!

Sitä saattaa vaikka ajatella, että jos:

  • uskaltaa sanoa tunteet ääneen, niistä tulee totta.
  • Ja se muuten onkin totta. Onhan sun tunteet sun tunteita.

Tai voi olla että pelkäät, ettet:

  • kestä niitä tunteita, mitä tulee. Saatat alkaa suojaamaan itseäsi.

No niin ei tietysti kannata tehdä.

Monesti se kuitenkin on vaan niin automaattista toimintaa. Varsinkin, jos ja kun, on uupunut.

Ja se jos joku, on:

”TÄYSIN YMMÄRRETTÄVÄÄ!”

Tunteesi on siis täysin tosia ja arvokkaita. Siksi itseasiassa onkin aika tosi tärkeää sanoittaa omia tunteita.

en jaksa enää tunteita

Olet niin pitkällä, koska tiedät, mitä tunnet ja kuulet sen. Tiedät sen itsessäsi ja ymmärrät sen.

Nimittäin ilman tunteiden sanoittamista, ei tunteita voi nähdä kunnolla. Silloin käy näin:

Tunnet vain, tietämättä välttämättä, miltä sinusta OIKEASTI tuntuu.

Joten, tällähetkellä: Et jaksa enää, on se mitä koet.

Ja sitäpaisti muutenkin, on tärkeää olla rehellinen itsellensä. Eikö niin? Se on avain vapauteen.

Tunteiden käsittelyn tärkeys

Tunteiden käsittely voi olla puutteellista, jos ei ole opetellut tunteita tai ei tiedä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Vaikka vanhempien/kasvattajien tehtävänä onkin auttaa ja opettaa sanoittamaan ja käsittelemään omia tunteita, voi olla, että niin ei ole tapahtunut. Voi olla, että kaikkein vaikeimmat tunteet, ovat käsittelemättömiä.

Ihan vain sen vuoksi, ettei niitä ole koskaan opetellut käsittelemään.

en jaksa enää ja tunteiden käsitteleminen

Puutteellinen tunteiden kästtely on yleistä ja siitä kertovat meidän Suomen tilastot kyllä varsin selkeästi. Ei se mukavaa ole, mutta totta.

Jos tunteiden käsittely on puutteellista, myös tunne-elämä on puutteellista. Ja se nyt ei varsinaisesti ole kenenkään syytä.

Asioita on toki helppo ratkoa sillä, että vieritetään syyt muiden harteille. Vaikkapa omien vanhempien, isovanhempien, varhaiskasvatuksen tai kenties opettajien harteille. Tai teiniyden piikkiin. Kunhan vain syy ei ole itsessä ja jossainhan sen syyn täytyy olla.

Tunteita on voitu myös pahasti loukata ja loukkaantuminen voi tuoda mukanaan kokemuksen, ettei tunne ole sallittu tai oikea.

”Mutta itse olen sitä mieltä, että vähin vahinko on suostua käsittämään, että asioita vain joskus tapahtuu. Ilman sen kummempaa syytä. Niitä vain tapahtuu.”

Ja kun kaikenlaista tapahtuu, niin se kertoo siitä, että elämä on tässä ja nyt.

Elämä on tässä ja nyt kaikesta huolimatta.

Ja tässä ja nyt elämässä on tunteita, varsin laaja kirjo. On siis tärkeää ymmärtää omia tunteita ja nähdä ne.

Jos nimittäin ei ymmärrä omia tunteita, on hankalaa ymmärtää toistenkaan tunteita. Siinä tulee jos jonkinlaista epäselvyyttä ja se vain turhaan hankaloittaa elämää.

Tunteiden käsittelyn tärkeys, kun ”en jaksa enää” on osana arkipäivää

  • Tunteissa ei siis ole mitään pelättävää. Ei sinun tarvitse pelätä omia tunteitasi. Saat pelätä, mutta ei tarvitse.
  • Tunteita ei myöskään tarvitse vältellä tai työntää pois. Ei niitä tarvitse ylikontrolloida, eikä olla huomaamattakaan.
  • Suojakuorien rakentelu kannattaa siis unohtaa samantien.
  • Tunteet ovat luonnollisia ja kuuluvat jokaiseen päivään sellaisenaan, kuten tiedät. Ne vain ovat, kuten sinäkin.

Ja tämän ymmärtäminen avaa oven sinun tunteillesi ja niiden kanavoiminen on mahdollista.

en jaksa enää niin läsnäolo tärkeää

Ilman sitä, et voi muuttaa niitä asioita, joita haluaisit. Ilman sitä, sinun on vaikeaa saada helpotusta omaan oloosi.

Katsos, kun tämä liittyy vastuuseen. Se on siis vastuunkantoa omista tunteista.

Itselleni kaikkein vaikeinta on ollut pettymyksen tunteet. Niiden käsittelyyn erityisherkkänä tarvitsen nykyäänkin paljon tilaa kuulostella ja rauhoittua. Käydä sen äärelle ja hyväksyä se. Sellaisenaan kuin se tuleekin.

Ja voin kertoa. Aina yhtä hankalaa.

Se vaan on ollut vaikeaa olla läsnä joillekin omille tunteille, kun on juurikin rakentanut hyvän (aivan toimimattoman) oman toimintamallin suojaamaan itseä näiltä ikäviltä tunteilta. Eiks oo aika kurjaa. Mutta taas, niin normaalia.

Kyky ilmaista & myöntää omat tunteensa

Tunteiden sanominen ääneen kannattaa. Tosiasioiden myötäminen kannattaa. Se, ettet jaksa enää, ei ole pahasta.

Se voi toki tuntua siltä, mutta ei se ole paha. Se, että uskallat tuntea ja kertoa miltä tuntuu, on itseasiassa aika arvostettavaa. Tosiasioiden myöntäminen on ihailtavaa. Suhteellisen moni ihminen ei nimittäin tee sitä. Usko tai älä!

Jotkut jopa pelkäävät omia tunteitaan. Ja eikai se ihmekään ole, ne voi joskus olla tosi karmivia.

Mutta se, kun tunnet jotakin, ja tuo tunne saa sinut ajattelemaan ehkä jotenkin oudosti, ei tarkoita sitä, että olisit outo tai jotain muuta. PÄINVASTOIN. Se on normaalia.

Eikä se myöskään tarkoita, että sinun tulisi tehdä, niin kuin tunnet. Ei, ei todellakaan.

Tässä kohdassa monet meistä menevät metsään. Onhan intuitio/ tunne/ sydämen ääni/ ajatukset, melko lähellä toisiaan. Ainakin silloin, jos niitä ei eroteta toisistaan.

On helppo jäädä vain tunteiden armoille, mutta silloin ei näe syitä ja seurauksia, joita tunteilla on. Päätöksen teot ja valinnat elämässä on siis paljon helpompia silloin, kun ymmärtää omia tunteita.

tunteiden tunteminen

Tunteiden säätely on osa tätä ja se vaikuttaakin siihen, hallitsevatko tunteet sinua vai sinä tunteita.

Itsehillintä auttaa sinua saavuttamaan tavoitteet ja se on todella tärkeä osa tunteidesi säätelyä. Luottamus ja itsearvostus on kaiken tämän perusta.

Itsensä rakastaminen koostuu myös oman olemassaolon tärkeydestä, merkityksellisyyden kokemisesta ja omien tarpeiden huomioimisesta. Omat rajat ja niistä kiinni pitäminen.


Lue myös: Merkitys ja hetkessä eläminen


Tunteiden myöntäminen ja hyväksyntä

Tärkeää on siis, että myönnät ja hyväksyt, että nyt tunnet näin ja siksi ajattelet näin. Ja se siitä.

Voit vaikka sanoa: ”Nyt on tällainen tilanne ja se on kamalaa.” Ja se siitä. Nyt olet siinä ja se on tärkeää.

Itse olen joutunut terapiassa opettelemaan, miten näitä asioita voisi käsitellä eri tavalla kuin ennen. Rikkoa niitä omia rakennettuja toimimattomia käytösmalleja.


(Aihetta sivuten, scrollaa jos ei nappaa)

Katsoin kerran muuten yhtä dokumenttia. Siinä oli yks tosi mielenkiintoinen kohta. Siinä sille haastattelijalle annettiin paperi ja kynä. Käskettiin kirjoittamaan paperille yksi valheellinen esimerkkilause.

Itseasiassa laitan tähän kopioidun tekstinpätkän (suoraan kopioitu siitä dokumentista) nyt samantien. Itse video liittyy ahdistaviin pakko-oireisiin, mutta tämän esimerkin kautta on hyvä havainnollistaa tunteita ja ajattelua, koska periaate on täysin sama. (Laitan myös linkin tän kirjoituksen loppuun, josta pääset suoraan dokumenttiin jos se kiinnostaa.)

Videosta kopioitu:

– Pakko-oireinen häiriö ei ole tekoja, vaan ajatuksia. Se on kuvitelmia ja tunteita. Ajatukset eivät ole vaarallisia. Ahdistusta laukaisevat ajatukset auttavat tajuamaan tätä ilmiötä. Annan esimerkin. Kirjoita saneluni mukaan: ”Minä toivon, että (lisää tähän rakkaan ihmisen nimi) kuolee hirveässä kolarissa tänään.”

– Miltä tuon kirjoittaminen tuntuu? – Pahalta.

– Tuntuuko, että haluat pyyhkiä sen pois? – Tuntuu.

– Vaikka tiedät, että se on vain ajatus eikä niin käy, kirjoitus vaikuttaa sinuun kuin taika. Kirjoitus tai sen pyyhkiminen ei muuta todellisuutta. Meillä on silti taipumus ajatella niin. Pakko-oireisessa häiriössä tämä taipumus on huomattavasti suurempi. Se on riistäytynyt hallinnasta. Moni yrittää päästä häiritsevistä ajatuksista koko ikänsä. Jotta antamamme ahdistushoito olisi mahdollisimman tehokasta, potilaan pitää ”murtaa koodi” ja hyväksyä se mahdollisuus, että ajattelu ja kirjoittaminen ei olekaan vaarallista. Potilaan pitää luopua kaikista hallintayrityksistä ja sanoa: ”Tapahtuu, jos on tapahtuakseen. En voi hallita asiaa.”


päästä irti

Kuinka yllättävää siis onkaan, että oikeastaan oman elämän hallinta saadaan takaisin, kun päästetään irti hallinnasta. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Se voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta ei se ole. Koska.

Asioita, joita ei voi hallita, niitä ei tulekaan hallita. On vain saattanut käydä niin, että on aloitettu hallitsemaan asioita, joiden kuuluu antaa olla. Ja sama toisinpäin. Ne, joita kuuluu hallita, niiden annetaan olla levällään. Asiat on mennyt niinikään väärinpäin.

Tämä ei haittaa ja siihen on olemassa ratkaisu -> Tunteiden kohtaaminen & käsittely on vastuunottoa omasta elämästä

Vastuu omista tunteista vie sinut pois –> en jaksa enää mietteistä

Lapsena vanhempien tehtävä on avustaa lasta sanoittamaan ja käsittelemään omia tunteita. Me aikuiset sitten saatetaan unohtaa itsemme ja välillä ehkä yllättäen käyttäytyäkin kuin lapset. Ja siinä ei oikeastaan ole mitään pahaa, mutta ei myöskään liioin järkeä.

No missä sitten on järkeä? No, on varsin ihanteellista ottaa vastuu omasta elämästään. Siinä on järkeä. Miksi?

Koska tunteet ja niiden vaikutus on jokaisen omalla vastuulla. Toiset kantavat tuon vastuun aiemmin, kuin toiset.

Voi myös olla, että usein sitä haluaisikin kantaa vastuun itse, mutta ei kykene tekemään sitä. Miksi? Usein se EI johdu siitä, että olisi laiska, saamaton tai peräti välinpitämätön (nämä päänsisäiset möröt ovat ärsyttäviä, mutta normaaleja).

Usein se johtuu siitä, että ei osata. Ja nyt ollaan asian ytimessä.


Lue myös: Koetko Rakkautta Silloin, Kun Joku Tarvitsee Sinua? Kyse Voi Olla Tästä


Kuinka ottaa vastuu omista tunteista ja sitä kautta jälleen omasta elämästä?

Palataan hieman alkuun. On siis tärkeää myöntää itselleen, että nyt ei enää jaksa ja tuntuu pahalta.

Kertakaikkiaan on vain niin väsynyt ja uupunut omaan elämään. Kyllästynyt, pettynyt, vihainen, ahdistunut, arvoton ja surullinen. Ne on niitä tunteita, jotka voi tulla, kun elämänhallinnasta ollaan poikettu.

Voin kaiken sen sekamelskan keskellä kuitenkin lohduttaa ja sanoa, että se on väliaikaista. Ja taas (anteeksi itseni toistaminen) niiiiin normaalia.

On täysin tavallista kokea ehkä jopa huonommuutta, arvottomuutta ja suurta pettymystä silloin kun tuntuu, ettei langat pysy käsissä.

Ahdistaa ja sitä haluaisi vain helpotusta. Siihen mystiseen pahaan oloon, jota ei pahaksi oloksi välttämättä edes osaa mieltää. Mitä se on..

Haluaisi joskus eroon kaikesta. Aivan kaikesta.

”On siis perinjuurin kamalaa, jos yrität kovasti omilla voimillasi pitää kaikkea kasassa. Kun juuri nyt, sinun olisi hyvä hieman höllätä.”

Eli:

Kuinka ottaa vastuu omista tunteista –> Hellittää otetta & hengähtää.

Sillä vain se on se todellinen ovi, joka sinun kannattaa avata. Sitä kautta saat jälleen kiinni omasta elämästä.

”En jaksa enää” mietteet saattavat haihtua, kun olet sinut omien tunteidesi kanssa. Ei työnnetä tunteita syrjään eihän..?

Vastuu saattaa toki kuulostaa liialta, mutta ei se ole ollenkaan liikaa.

Se on sopivasti.

Se on juuri sen verran, että saat sen kaipaamasi hengähdystauon.

Hyväksyt itsellesi hengähdystauon.

Kun et jaksa niin et jaksa & niin se on mennyt. Älä huoli, asiat järjestyvät kyllä.

Ja sitäpaitsi, kun tiedät mitä olet ja mitä koet. (Olet arvokas & tärkeä & kokemuksesi on todellinen ja arvokas!)

Ja identiteettisi on rakentunut vahvaksi –> voit seistä tukevasti omilla jaloillasi (tai maata sängyllä) sen sijaan, että etsisit paikkaasi jostakin, missä se ei ole.

Tähän sopiikin hyvin tämä: Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan…

  1. Hellitä & hengähdä.
  2. Anna itsellesi aikaa, mutta
  3. Hyväksy tosiasiat ja
  4. Kohtaa ne.

Tunteita on paljon ja ne ovat osa meitä, tässä ripaus;

Ilo – Iloita saa aina

Pelko – Jokainen pelkää jotakin

Suru – Aina on lupa itkeä ja surra

Viha – On lupa kokea vihastumista

Ahdistus – Joskus ahdistaa

Innostus – Innostus on ihanaa

Nolostuminen – Noloja tilanteita tulee ja menee

Voimia sinulle ja lohdullista matkaa elämäsi päiviin!

Parhain terkuin, Virpi

Linkki artikkelissa mainitsemaani videoon tässä –> Katso

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart