Et kanna. Unelmat ovat sydämessäsi ja ne kulkevat kanssasi. Mutta ei turhaan, vaan niillä on tarkoitus.
Jos olet kuten minä, niin aika ajoin kuitenkin mieleen pulpahtaa ajatus. Ajatus niistä toteuttamattomista haaveista.
Mitä enemmän ne nostavat päätään, sitä enemmän ne saattavat ärsyttää. Erityisesti silloin, kun ne eivät ole kohdallamme vielä totta.
Minulla on ollut se vaihe, että totta tosiaan, kulutin kauan aikaa miettien. Kannanko toteuttamattomia haaveita sydämessäni turhaan? Onko minun unelmani edes unelmia.
Unelmat romukoppaan
Onko sinulle käynyt niin? Huomaat, että ajattelet: Miksi unelmia edes on, kun ne eivät näytä toteutuvan.
Sitten alkaa kitkeminen.
Kun itse olin tällaisissa mietteissä vuosia sitten, työnsin haaveeni kirjaimellisesti syrjään. Viskasin ne romukoppaan.
Ajattelin että pyh, olenhan jo aikuinen. Mitä tuollaisista typeristä unelmista alan marisemaan. Otetaanpas nyt vastuu tästä ja unohdetaan tuollaiset ”turhanpäiväiset haaveilut”.
Salaa kuitenkin unelmoin, kenenkään tietämättä.
Vaikka otin silloin sen ”aikuismaisen” roolin, että unelmat ei nyt kuulu minulle, niin unelmoin silti. Ne eivät jättäneet minua ikäänkuin rauhaan.
Yritin kovasti opetella ajattelemaan, että on tässä nyt tätä tärkeämpääkin puuhaa.
Ihan kuin olisi omatunto soimannut, jos erehdyinkin unelmoimaan. Olin varma että siitä olisi nyt opeteltava pois.
S.O.S. Nyt on hätä!!!
Ihanko totta, tärkeämpääkin puuhaa? Opeteltava pois? Unelmista?
Nyt stop stop. Tämä on hätätila. TODELLINEN.
Jos koskaan milloinkaan mietit, äsken mainitsemaani pois opettelua tai ajatuksia unelmien turhuudesta, lopeta välittömästi kaikki toiminta.
Voi olla juu, että elämä on täynnä erilaisia erittäin tärkeitä puuhia. MUTTA.
Ajattellaanpa vaikka pientä lasta, joka villisti unelmoi. Hän toivoo, että äiti hakisi kuun taivaalta ja lahjaksi auringon.
Niin VOI KYLLÄ! Kyllä minä äitinä sanoisin lapselleni, että jos vain voisin, hakisin sinulle kuun ja auringon ja tähdetkin taivaalta.
Että älä koskaan lakkaa unelmoimasta suuria ja pieniä. Ihanaa, voi että kun olet suloinen aaww, oma äitin pieni höpönassu!
Jos olet äiti, tiedät mitä tarkoitan. Jos sinulla ei ole lapsia, tiedät silti mitä tarkoitan.
Haaveissa ja unelmissa ei siis ole mitään huonoa, taikka lapsellista. Mielestäni ne ovat aivan NORMAALI osa, tätä elämää.
Niille löytyy oma sijansa.
Tasapainoinen elämä mahdollistaa unelmat
Kun elämä on tasapainossa, niin voi elää omia unelmiansa todeksi.
Aikaahan meillä jokaisella on se sama määrä päivittäin. Jollakin joka toteuttaa unelmiaan, hänellä on se sama määrä kuin hänellä, joka ei sitä tee.
Silti he näkevät elämän aivan eri perspektiivistä. NIMITTÄIN. Sitä kuulee joskus sanottavan, ETTEI OLE AIKAA niille unelmille. Sehän taas ei ole aivan näin yksinkertaista. Katsantokulma on vain erilainen suhteessa ”niihin joilla on aikaa”.
Tasapainoinen elämä mahdollistaa siis unelmat. Ja toisen kautta on myös niin, että unelmat mahdollistavat tasapainon elämään.
Miksi näin on? Koska unelmat pohjautuvat aina arvomaailmaan. Ja kun eletään omien arvojen mukaisesta, niin se on silloin automaattista.
Unelmiin kun kätkeytyy niitä sisäisiä ja luontaisiakin piirteitä. Joiden myötä elämästä muodostuu juuri sinun näköinen.
Toiselle unelma on olla kotona kotiäitinä. Toiselle se taas voi olla uraputki jossakin tehtaassa. Oli se mikä tahansa, se on kuitenkin unelma, joka on JUURI SINUN näköinen.
Ja tiedätkö mitä? Unelmiin kätkeytyy asioita, jotka paljastuvat usein vasta, kun unelmat toteutuvat. (HUOM: Unelmat toteutuvat kun toteutat ne. SoSimple!) Olen matkallani hämmästykseksi huomannut yhden MERKITTÄVÄN asian. NIMITTÄIN.
Jos joskus ihmettelet, miksi unelmasi ei toteudu ja luet jostain, että
- sinulla on väärä unelma
- aika ei ole oikea
- yrität väärällä tavalla
- et usko sen toteutumiseen ym.
Niin ÄLÄ HETI mene lankaan, vaan mieti ensin itse. Onko tosiaan edellä luetellut asiat syy siihen, miksi unelmasi ei toteudu. Vai voiko kenties olla mahdollista, että ne ei ole totta, koska et ole toteuttanut niitä. Ulkopuoleltahan me aina sitä syypäätä syynätään, tiedän sen oikein hyvin.
Välttely on toki oiva keino pitää loitolla liian mukavat asiat.
Ja TIEDÄN, saatan kuulostaa nyt ihan KAMALALTA. MUTTA. Pliis, anna armoa.
Katsos, kun ajattelen vain sitä, miten paljon saisit iloa ja nauttisit elämästä, kun eläisit unelmasi todeksi! Jee! Sitä minä vaan mietin kirjoittaessani tätä.
Voisitko siis millään harkita, että miettisit edes asiaa. Ja niitä unelmiasi.
Kun pointti on siis tämä:
Unelmasi kuljettavat sinut kohti unelmaa
Ensimmäinen unelma johtaa seuraavaan jne. Unelmien toteuttaminen täydentää elämää.
Kun alat touhuamaan unelmiesi eteen, pian huomaat, kuinka ikäänkuin teet ”oikeaa asiaa”. Miten sitä kuvailisi. Sen vaan tietää, kun on oikealla tiellä. Pelko ei ole merkki, että ei tulisi mennä eteenpäin.
Unelmien ja haaveiden tavoittelu voi olla pelottavaa. Ja usein onkin. Silloinhan sitä tekee jotakin sellaista itsellensä tärkeää.
Uskonkin, että elämä on tarkoitettu elämistä varten ja myös haaveet ovat osa tätä elämistä.
Tuntuisi minusta aivan kummalliselta, jos meille olisi annettu unelmoinnin taito, mutta ei mahdollisuutta toteuttaa niitä. Vähän sama, kuin jos meillä olisi taito oppia, muttemme koskaan tekisi mitään oppimiamme asioita. Emme puhuisi, kirjottaisi, lukisi emmekä kävelisi. Ja olisko se nyt sitten kivaa vai..? No ei!
Olen sitä mieltä, että jokaisen sydämessä on se jokin, joka sen sytyttää. No rakkaus joo, mutta nyt tarkoitan, että toisella se on palava halu auttaa muita, toisella palava halu olla opettaja ja joku voi unelmoida tanssijan tiestä. Oli se mikä tahansa taivaan ja maan väliltä, en usko, että se on olemassa turhaan.
Täällä meillä vaan on paljon sellaisia vaikutteita, jotka vievät pois niistä unelmista ja haaveista. Olen elämäni aikana katsonut, kuinka elämää suoritetaan. Melko läheltäkin, sillä olen itsekin tehnyt siitä osani. Lupaan, enemmänkin kuin osani.
Olen myös sen verran lapsenmielinen, etten voi olla ja elää niin, etten iloitsisi. Etten haluaisi, toivoisi, rukoilisi, anelisi, jankuttaisi, pettyisi, kokeilisi uudelleen ja uudelleen onnistumatta, lannistuisi, onnistuisi lopulta ja taas epäonnistuisi.
Todentotta, moni havahtuu todellisuuteen vasta, kun ilo elämästä on kadonnut.
Lue myös: Muutoksen tarve –> Muutos parempaan
Elämä on rikasta ja rikkautta ei mitata rahassa.
Vaikka elämä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja kokoaikaista karkelointia. On siinä silti se sydämen ilo.
Pettymykset ja vihastukset, ne ei kumoa iloa pois tai mitään muutakaan. Ne ovat tunteita ja kokemuksia. Ne juuri tekevät meistä ihmisiä ja elämämme rikkaaksi.
On ilo olla olemassa, kun tietää, että olemassaoloon on syy. Ja kaiken kukkuraksi, siitä on myös lupa ammentaa sitä hyvyyttä ja kauneutta.
Olemme kasvaneet ja saaneet maistaa kokemuksia elämänkoulussamme. Se on tuonut jokaiselle meistä sitä maalaisjärkeä ja uutta näkökulmaa elämään ja sen elämiseen. Jokaiselle meistä, on oma polku.
Elämänviisautta
Kun katson vanhempia ihmisiä, näen lopulta sen, mikä ihmiselämän tarkoitus on. Näen, miten he ovat elämäänsä eläneet. Voin ottaa vaarin heidän teistään. Katsoa ja oppia. Kysyä ja ihmetellä.
Heidän virheensä opettavat meitä. Heidän onnistumisensa saavat meidätkin haluamaan sitä samaa. Vanhemmilla ihmisillä tosiaan on, sitä elämänviisautta.
Oletko nähnyt onnellista vanhusta? Minä olen nähnyt kaikenlaisia vanhuksia. Heitä, jotka ovat eläneet omia unelmiansa todeksi. Myös heitä, jotka katuvat elämänsä valintoja ja kaikkea siltä väliltä.
Voin kuitenkin huojentunein mielin sanoa, että he ovat elämäänsä eläneet. He ovat nähneet ja kokeneet kaikenlaista.
Kuitenkin, yleensä juuri vanhemmat ihmiset, toivovat sinulle, minulle ja lapsillemme onnellisuutta ja rakkautta. Sitä, että nuorempi sukupolvi ei toistaisi niitä virheitä, joita he ovat tehneet. He antavatkin hyviä elämänohjeita, joita kannattaa kuunnella. TARKALLA KORVALLA!
Vanhempina meistä tulee lapsenkaltaisia. Ja eikös sitä muuten sanota, että eläkkeellä se elämä vasta alkaa. Varmasti monet ajattelevat, että silloin sitä aikaa vasta on. Itsellensä.
Tehdä sitä, mitä on koko elämänsä odottanut. Niitä mieleisiä käsityökerhoja, leipomuksia, kahvitteluja matkustelua unohtamatta. Usein kuuleekin, kuinka kiireisiä nuo eläkeläiset ovat.
Tätä miettiessä korostuu elämän lyhyys. Se, miksi emme tekisi jo nyt sitä, mitä niin kovasti odotamme ja haluamme.
Miksi odottaa vanhuutta ja vapautta, kun sen voi jo tänään elää todeksi.
Työ ei tekemällä lopu, mutta elämä loppuu elämällä. Elämä on liian lyhyt kuluttaaksemme sen murehtimiseen ja tekemättömien asioiden kaipuuseen.
Huokailuun, että voi! Joskus vielä teen sitä, tätä ja tuota.
Kukin meistä elää elämänsä, ja lopun lähetessä me emme voi vaikuttaa tehtyihin ja tekemättömiin asioihin. Nyt on se hetki, kun voimme sen tehdä.
Onkin ihanaa, että meille on annettu mahdollisuus valita ja vaikuttaa. Meillä on oma tahto ja voimme tehdä mitä tahdomme. Jos tahdot, että haaveet jää haaveiksi: Se on fine!
Mutta jos sen sijaan haluat toteuttaa unelmasi (mitä todella toivon): Se on TOSI fine!
Me tosiaan olemme vapaita valitsemaan. Ihmisen onnellisuus on ihmisessä itsessään. Se on elämää, tasapainoa ja tyytyväisyyttä.
Toteuttamattomat haaveet, et kanna niitä siis TODELLAKAAN turhaan. Niille on oma aikansa. Kysymys onkin sinulle, milloin?
Parhain terkuin, Virpi
Saatavilla vain rajoitetun ajan!
(Tällä hetkellä ei saatavilla)