Löydä rauha kaaoksen keskellä..
Kuvittele hetki, että seisot keskellä hirmuista myrskyä. Tuuli vinkuu korvissasi ja sateen piiskatessa kasvojasi tuntuu, kuin koko maailma olisi kaatumassa juuri päällesi.
Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämä vain vyöryy ylitsesi, olet vain matkustaja, joka yrittää pysyä mukana? Jos vastasit kyllä, tiedän tarkalleen miltä se tuntuu.
Rauha kaiken keskellä
Monet meistä kamppailevat stressin, uupumuksen ja epävarmuudenkin kanssa. On päiviä, jolloin tunnemme olevammme yksin, hukkuvamme tehtävien ja odotusten alle.
Mutta tiedätkö, vaikka ulkopuolella kuinka myrskyäisi, sisällämme on kuitenkin aina paikka, jossa voi vallita rauha, vaikka kaikki muu tuntuisi täysin kaoottiselta.
Kun elämä heittelee meitä laidasta laitaan, voimme oppia löytämään rauhan kaiken sen keskellä. Aina se ei ole helppoa, tiedän sen, mutta se on mahdollista meille kaikille.
Se alkaa hetkestä, jolloin pysähdymme ja hengitämme syvään. Suljemme silmämme ja haemme sisäistä rauhaa, joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Ei millään lailla.
Sinua voisi kiinnostaa myös: Sisäinen ristiriita – Näin löysin rauhan
Kuvitellaanpa tilanne: olet kotona, päivä on ollut raskas ja tuntuu siltä, että kaikki menee pieleen. Istut hetkeksi alas. Suljet silmäsi ja otat aikalisän. Annat itsellesi luvan levätä.
Keskityt hengittämään syvään ja tunnet, miten jokainen hengenveto tuo mukanaan pienen palan rauhaa. Ympärilläsi oleva kaaos on ulkopuolellasi ja sisälläsi vallitsee hiljaisuus ja rauha.
Vaikka elämässämme raivoaisi millainen myrsky tahansa, voimme oppia löytämään rauhan niiden keskellä. Aluksi se voi vaatia harjoitusta ja kärsivällisyyttä. Se on kuitenkin mahdollista ja se kannattaa pitää mielessä, sillä rauha löytyy aina sisältäsi.
Joskus elämä on tehnyt meistä vahvoja ja kykeneviä kestämään myrskyjä. Toisinaan voi kuitenkin tuntua, ettei voimia kestää sitä kaikkea, enää ole. Voidaan ajatella, että kunpa tämä kaikki katoaisi. Kunpa saisin edes hetkisen levähtää.
Askel kohti sisäistä rauhaa
Tuon hetkisen, voi kuitenkin jokainen meistä itsellensä antaa. Jos koet niin, voi olla aika ottaa pieni askel kohti sisäistä rauhaa. Anna itsellesi lupa pysähtyä hetkeksi ja hengittää syvään.
Sulje silmäsi ja kuuntele sydämesi ääntä ja tunne, miten rauha täyttää mielesi ja kehosi.
Sinä olet arvokas ja ansaitset levon ja rauhan, vaikka maailma ympärilläsi olisikin kaoottinen. Meistä kukaan ei voi tai ole kykenevä ottamaan roolia, jossa kaikki langat pysyvät aina niin sanotusti käsissä ja asiat olisivat jotenkin täydellisesti.
Elämään kuuluu kaikenlaiset vastoinkäymiset ja murheet. Siitä huolimatta, elämä voi olla iloa ja toivoa täynnä. Älä koskaan menetä toivoa, sillä valo loistaa aina pimeyden läpi.
Anna valon loistaa sisälläsi ja vietä aikaa tuon valon luona. Takaan pysähtymisen hetken ja itsensä kuuntelemisen tuovan elämääsi juuri sitä, mitä tällähetkellä kaipaat. Sillä niin usein me saatamme kuin automaattiohjauksella mennä, tehdä ja kiiruhtaa eteenpäin.
Kuin tuo kaikki tekeminen, joka minuakin ennen pitkälti ohjasi, toisi merkityksellisyyden, arvon ja rakkauden, jota pieni sydän kaipaa. Kuitenkin nämä tarpeet tulevat täytetyksi jollain muulla tapaa, kuin vahvasti suorittaen.
Rauha ~ Pysähtymisen tie
Me äidit ja naiset, me olemme kovia, mutta sisällämme oleva pehmeä ote ohjatkoon meitä kaikkia suorittajia pois siitä, sisäisen rauhan viitoittamalle tielle. Tielle, jossa voimme levätä, hengittää, palautua ja kulkea rauhassa.
Ja kun sitten olemme pysähtyneet ja huomanneet, ettei maailma olekaan täysin riippuvainen meistä, vaan suurin osa asioista on ennallaan. Siitä huolimatta, että olimme hetken muualla. Niin silloin saatamme oivaltaa, että juuri meidän hyvinvointimme on kalliimpaa kuin mikään, minkä voimme maailmasta ostaa tai saada.
Silloin kiitämme itseämme siitä, miten osasimmekaan niin hienosti olla tekemättä yhtään mitään sen kummempaa.
Kyllä itse olen sitä mieltä, että äitiys on ihanaa, naiseus on joskus kamalaa, mutta ihmisyys, se on kyllä varsin kummallista. Ja kun nyt näin sanon, niin tarkoitan vain sitä, että pitkään sitä mietin joskus, että mitä se on kun sanotaan, että: ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.”
Tulin sitten omalla kohdallani siihen lopputulokseen sisäisen rauhani löytö -matkalla, että se on sitä, kun kaikki tämä maallinen vaiva, jota joudumme täällä kestämään, on kuitenkin vain osa tätä elämää. Ja kun sitten vaivoista saa tarpeekseen niin tulee todellakin se tunne, että elämä itseasiassa onkin aika ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Ehkä me vain tarvitsemme näitä polkuja, jotta yhä uudelleen voimme sen aina oivaltaa. Sillä mitäs me maan matoset täällä muuta tehdään kun eletään päivästä seuraavaan. Se, mitä nuo päivät ovat ja mitä ne sisältävät, onkin sitten ihan jokaisen oma tarinansa.
Sinun tarinasi
Siitä tulikin mieleeni, että millainen on sinun tarinasi? Mitä sinun tarinassasi tapahtuu?
Onko siinä kaaoksen keskellä rauhaa ja lepoa vai jotain muuta? Mitä olet mieltä?
Kerro minulle jos haluat. Mutta ei se mitään, jos pidät asian omana tietonasi, niinhän me usein teemme.
Olen kuitenkin kiinnostunut kuulemaan, jos joskus muutat mielesi ja tahdotkin jotain itsestäsi kertoa. Täällä minä huhuilen viikottain ja tavoitettavissa olen lähestulkoon aina. Onhan tämä sitä minun arkeani.
Toivon sinulle paljon rauhaa päivääsi, missä ikinä kuljetkaan <3
Parhain terkuin, Virpi