teetkö jo sitä mitä rakastat vai himmailetko itseäsi?
Mietiskelin tuossa juuri, miten moni vastaantuleva ihminen, jonka kanssa olen haastellut kokee elämässään olevansa, noh, melkein tyytyväinen. Minulle on tullut monen monta tuntematonta kulkijaa kertomaan oman elämänsä tarinan ja joskus olen ihmetellyt, miten moni ihminen ensinnäkin tuntee yksinäisyyttä, mutta toiseksi, kokee tarpeelliseksi vuodattaa koko elämän tarinansa kipujen kanssa, juuri minulle.
Olen otettu – tottakai – että niin monet tuntemattomat sielut haluavat purkaa minulle murheitaan ja kokemuksiaan. On kuitenkin otettava huomioon taustalla olevat syyt. Olen hämmentynyt siitä ja se on saanut minut vuosien varrella miettimään, että eikö ihmisillä ole läheisiä, joille he haluaisivat sydäntään vuodattaa.
Eikö he koe voivansa tehdä niin, vai onko se vain helpompaa tehdä ihmiselle, jota ei välttämättä enää koskaan näe. Vai onko kyseessä kenties niin sosiaaliset ihmissielut, jotka haluavat vain jakaa kokemiaan asioita muiden kanssa. Ehkä he haluavat keventää taakkaa. Tämä kaikki on ok ja täysin ymmärrettävää.
En koskaan siihen todennäköisesti saa selkeää vastausta, mutta se ei haittaa. Jatkossakin minua saa lähestyä ihan jokainen, joka kokee haluavansa tehdä niin. Asia miksi tämän mainitsen on se, että voi miten minusta olisi mukavaa kuulla joskus ihmisten iloisia tarinoita.
Iloisia tarinoita siitä mitä rakastat
Tarinoita siitä, miten ihanaa heidän elämänsä on. Miten onnellisia he ovat, kun on ihmisiä ympärillä ja rakastavia sylejä, joihin kaatua jos elämä yllättää. Miten olisikaan mukava kuulla kertomuksia onnistumisista ja positiivisista asioista.
Sen sijaan on kuolemaa, tuskaa ja murhetta. Kipua, valitusta ja synkkyyttä. Ja saa ollakin, silti..
Kaiken sen keskellä, mitä näkee ja kokee ympärillään, on ollut joskus haastavaa olla näkyvästi onnellinen ja iloinen. Olla tyytyväinen elämäänsä, kun niin moni kokee kurjuutta ja tyytymättömyyttä.
Tietysti sitä haluaa ihmisille hyvää ja sitä, että he voivat kokea samaistumiseni heidän tarinoihin. Ja se onkin totta, samaistun tietysti kun olen nähnyt sen puolen elämästä. Saa antaa vertaistukea heille, jotka sitä tarvitsevat. Olen itsekin elänyt paljon ja varmasti tulen elämään monia kurjia ajanjaksoja, mutta silti sielussani on rauha, onni ja ilo.
Ilo on asia, jota haluan jakaa
Ja ilo on asia, jota minä haluaisin olla jakamassa muille. Se on vain toisinaan piirun verran hankalaa, sillä iloa on vaikeaa vastaanottaa kun on keskellä myrskyä. Siitä huolimatta olen koettanut löytää tapoja antaa ilon pilkahduksia. Niitä välähdyksiä ilosta, vaikka kaikki olisikin päin mäntyä. Sitä rauhaa ja rakkautta, joka kuitenkin parantaa sielun haavoja.
Koska kuitenkin tämä maan päällinen matka on lyhyt. Ainutkertainen ja liian lyhyt koko aikaiseen murehtimiseen ja niiden kantamiseen. Se on toki minun mielipide, kuten tämäkin: Elämä ilossa on kuin jatkuvaa sydämen voitelua. Elämä ilman iloa voi olla synkkää, kurjaa, pimeää ja valotonta.
Ilon kanssa sen sijaan murhe haihtuu ja tulee keveäksi. Elämässä on värejä, kerroksia ja makua. Sellaista täyttymystä, jota ilo ympärilleen levittää. Kun suu käy hymyyn ja vatsanpohjalla kutkuttelee jännitys, voi sitä iloa ja riemua kun se räjähtää. Leviää kehoon – sydämestä taivaaseen ja takaisin.
Sieluni sopukoissa – mitä rakastat?
Nyt sydämeni, järkeni ja tahtoni sanoo, että kirjoitan sinulle siitä, mitä sieluni sopukoissa majailee. Se on juuri tämä tarina ihmissieluista, joita jossain määrin ajatuksissani kannan. Heitä, jotka ovat melkein onnellisia ja melkein siellä, missä haluavat. Mutta eivät kuitenkaan ole..
Eivätkä välttämättä usko sinne pääsevänsä. Haluan sanoa sinulle, että tuli mitä tuli, elämä kantaa. On iloja ja suruja, pettymyksiä ja juhlia, mutta se mikä ei koskaan muutu on mielestäni kaiken tavoittelemisen arvoista. Ja se on rakkaus.
Rakkaus siihen, mitä sisälläsi on. Kaikki se kauneus mikä sisintäsi värittää. Sen voi antaa näkyä.
Ei tarvitse peitellä itseään ja asioitaan loputtomiin, sillä jos et tee sitä mitä haluat ja sitä mitä rakastat, niin mitä sillä tavoittelet itsellesi. Haluatko sittenkään sitä mitä luulet nyt haluavasi, vai haluatko jotain muuta. Haluatko rakkautta itsellesi, joka on aina kanssasi, kuljet sitten oikealle, vasemmalle tai suoraan. Mitä sinä oikein haluat? Mitä sinä oikein rakastat? Mitä haluat elämältäsi tänään, vai haluatko mitään? Oikeasti, mitä rakastat?
Vain sinä sen tiedät. Minä en tiedä, eikä ihmiset ympärilläsi tiedä. On siis varsin mahtava ja iloinen uutinen, että sinulla on kokonainen elämä mahdollisuutenasi toteuttaa ja tehdä, mitä ikinä sinä haluat. Sinun ei tarvitse odottaa merkkiä, sinun ei tarvitse odottaa yhtään mitään, koska sinulla on jo elämä, sinulla on jo kaikki, mitä tarvitset elääksesi tämän elämän.
Eikö ole varsin mahtava uutinen. Minusta se on ja saanen sanoa vielä yhden pienen lausahduksen:
Elämä on tässä ja nyt, joten mitä vielä odotat? Elä elämääsi, se on elämisen arvoinen!
Ruoki iloa: Ajatellen tätä kaikkea, Virpi
