Tuntuuko, että onnistuminen on vaikeaa? Onkohan se sitä?
Entäpä ne hetket, kun epäonnistumisen kokemukset, ovat vähän liiankin tuttuja.
Tiedän miltä se tuntuu, pahalta.
Onko mahdollisuutta pysäyttää tuo ikävä sattumusten sarja? Joka niin usein, alkaa vaikuttamaan myös mieleemme negatiivisesti.
Vastaus: Kyllä on.
Nimittäin, onnistumisen salaisuus on se, että voimme aina onnistua. Voimme aina kokea onnistumisen. Onnistuminen on siis mahdollista ja sattumusten sarja, on mahdollista pysäyttää.
Huolimatta siitä, kuinka paljon olemme kokeneet epäonnistumista. Huolimatta siitä, miten elämä on meitä kohdellut.
Käyn tässä postauksessa läpi epäonnistumista ja onnistumista. Hahmotan asiaa esimerkein, jotta nähdään, mikä vaikuttaa kokemuksiimme.
Ja se tärkein, miten voimme vaikuttaa näihin omiin kokemuksiin.
Jos siis tuntuu, että onnistuminen on vaikeaa, niin se on täysin ymmärrettävää. Et suinkaan ole ainoa.
Tässä postauksessa saat tietää, miten onnistuminen on mahdollista. Kerta toisensa jälkeen. Käännetään sattumusten sarja ihan nurin kurin.
Aluksi
Mietipä, mikä määrittelee, että olemme epäonnistuneet jossakin? Lopputulosko?
Mistä sitten tulee ideaali lopputulos kuhunkin asiaan? Ihmisen mielipiteestäkö? Vai mistä?
Melko usein, se tulee meidän omista vaatimuksista. Niistä rimoista, joita asetamme.
Otetaanpa esimerkki.
Ajatellaan, että tahdomme leipoa kakun. Pidämme leipomisesta, mutta emme ole mestarikokkeja. Tahtoisimme oppia ja edes joskus leipoa. No, kakku menee pilalle. Joskus on tullut leivottua ja pilallehan se meni silloinkin.
Se ei vaan koskaan onnistu. Yrityksistä huolimatta, onnistuminen on kiven takana.
Sisäinen tarve onnistua, ajaa meidät kuitenkin tilanteisiin, joissa haluamme antaa uuden mahdollisuuden itsellemme. Jos se vaikka nyt onnistuisi.
Mutta, jos aina epäonnistuu, silloin saattaa ruveta ajattelemaan, ettei kannata edes yrittää. Se taas ajan mittaan johtaa, ikävä kyllä, useimmiten siihen, että lakataan tekemästä (pidemmällä aikajänteellä, se vaikuttaa mielenterveyteemme).
Enää ei anneta mahdollisuutta, vaan ikään kuin ”tuomitaan” itsemme epäonnistuneiksi kyseisessä asiassa (ehkä muutamassa muussakin, ja sitten onnistuminen vasta onkin vaikeaa, tai ainakin tuntuu siltä).
Vaikka kuitenkin olisi tärkeää onnistua siinä. Onnistua, jotta kokisi tervettä ylpeyttä osaamastaan asiasta. Kokisi, että on onnistunut. Oppinut uuden asian.
Jotta päästään käsiksi onnistumiseen, on otettava selvää, mitä tuossa tilanteessa oikein tapahtuu. Mitä oikein odotetaan (itseltämme)?
Mietitään kakun leipomisen kautta asiaa hieman tarkemmin. Tämän avulla pääsemme ymmärtämään, miten me voimme vaikuttaa omiin kokemuksiin (negatiivisesti tai positiivisesti) ja sitä kautta elämänlaatuun ja hallintaan.
(Voitkin pohtia vastaavaa tilannetta elämässäsi)
Mikä on tavoite ja tarkoitus?
Toisin sanoen, mikä määrittää sen, onnistummeko vai emme?
Ensin katsotaan, miksi me leivomme. Onko tarkoitus:
- leipoa kakku?
- leipoa täydellinen kakku?
- leipoa kakku ohjeen mukaan?
- leipoa, koska haluamme/huvin vuoksi?
- leipoa juhliin?
- leipoa jollekin toiselle?
- itselle?
Otetaan tähän esimerkiksemme: tarkoitus oli leipoa juhliin. Oli tulossa synttärit ja päätettiin leipoa sinne kakku. Emme olleet mestarikokkeja, halusimme kokeilla ja onnistua (kerrankin). Se oli meille itsellemme tärkeää. Halusimme saada onnistumisen kokemuksen, koska edelliset kokemukset olivat tuottaneet pahaa mieltä.
No, kakku leivottiin ja se paloi poroksi (kuten tapana oli). Ikään kuin tiesimme jo, että näin käy, mutta mielessä toivoimme toisenlaista lopputulosta.
Mitä tästä nyt ajatellaan? Menikö pieleen vai tuliko hyvä kakku?
Onko kakku käyttökelpoinen vai ei?
Tässä kohtaa kakkua tuskin käytetään, vaikka sekin on vaihtoehtona. Mutta, mitä siis tehdä tuossa tilanteessa?
Vaihtoehtona on
A) Leipoa uusi kakku/Kokeilla uudestaan
B) Ostaa kakku kaupasta/konditoriosta
C) Tehdä poroksi palanut kakku loppuun
D) Pyytää jotakuta toista leipomaan
E) Pyytää apua kakun leivontaan
F) Unohtaa koko juttu/Ei mitään/Suuttua (ja kaikki on pilalla, kun aina epäonnistuu)
Minkä sinä valitsisit näistä vaihtoehdoista? A, B, C, D, E vai F?
Tarkoituksena on tarkkailla, kuinka epäonnistumis-tilanteissa toimitaan. Siten pääsee käsiksi ajatus -ja toimintamalleihin. Sieltä selviää ne juurisyyt.
On myös hyvä miettiä, mikä on itsellensä tärkeää. Tässä postauksessa kyse on onnistumisesta, joten tarkoitus (tärkeää) on saada onnistumisen kokemus.
Ne asiat, joita me jo osaamme. Niissä me koemme onnistumista.
Sen sijaan asioita, joita emme vielä kunnolla osaa, me harjoittelemme. Sen vuoksi niissä tilanteissa tulee luonnollisia epäonnistumisen kokemuksia. On siis melko luonnollista, että onnistuminen on vaikeaa asioissa, joita emme ole opetelleet tarpeeksi.
Tai jos olemme leiponeet kakun ja se on aina mennyt pilalle. Odotammeko kakun onnistuvan, vaikka teemme asiat, kuten ennenkin? Tämä on yllätys yllätys, melko suosittu malli toimia.
Tämä on siis aivan tavallinen oppimisprosessiin kuuluva juttu. Ajatusmallit vievät meitä kuitenkin helposti mukanaan. Sen myötä saatamme alkaa kritisoida itseämme ajattelemalla:
- Olisi pitänyt olla tarkempi!
- Miten tässä nyt näin kävi?
- Enkö koskaan onnistu, miksi edes vaivaudun yrittämään?
- Minä en vaan osaa leipoa (X-asia)?
- Olen surkea.
Ja kun mietimme, kuinka tärkeää (esimerkin henkilölle) olisi tuo onnistuminen, niin tämä ei kyllä tue sitä. Se vahvistaa epäonnistumista ja vaikuttaa tapoihin. Tämän kaltaiset tilanteet ovat niitä, jotka johdattavat meitä pois itsellemme tärkeistä asioista.
Pointti on seuraava. Eli, milloin onnistumme?
Oppimisprosessiin kuuluu oppiminen ja opettelu, teorian ja käytännön kautta. Jos koemme usein epäonnistumista, on tärkeää löytää epäonnistumisen alkuperä.
Se voi olla ajatusmalli, jonka mukaan toimimme. Tai vanha kokemus epäonnistumisesta, joka vaikuttaa meihin. Nämä asiat saa juuri onnistumisen tuntumaan vaikealta.
Tuolloin syy ja seuraus suhteet ovat isossa roolissa. Eli se, miksi teet asiaa, ja mihin sen on tarkoitus johtaa.
Mikä on tavoite ja odotettu lopputulos ja mihin se johtaa?
Odotukset onnistumiseen liittyen, voivat olla kohtuuttomia. Juuri niissä tilanteissa, joissa emme vielä osaa jotakin asiaa.
Jos kakkuesimerkin henkilö valitsee (A) kokeilla uudelleen ja leipoa uuden kakun, hän antaa ja sallii itselleen uuden oppimistilanteen. Myös siinä tilanteessa, jossa hän pyytää apua, (E), hän valitsee uuden oppimistilanteen. Näissä tilanteissa voidaan vaikuttaa kokemuksiin.
Sen sijaan valitessaan vaihtoehdon (B) ostaa kakku kaupasta/konditoriosta, hän siirtää uutta oppimistilannetta. Ja jos hän valikoi vaihtoehdoksi (C) tehdä poroksi palanut kakku loppuun, hän todennäköisesti ei tule olemaan tyytyväinen lopputulokseen ja näin hän siirtää epäonnistumisen kokemusta tulevaisuuteen.
Entäpä pyytää jotakuta toista tekemään (D)? Silloin myöskin asia siirtyy ja se ulkoistetaan. Viimeinen vaihtoehto, (F) eli unohtaa koko juttu/Ei mitään/Suuttua (ja kaikki on pilalla, kun aina epäonnistuu), on yleinen, silloin kun ei enää jaksa ajatella edes koko asiaa. Silloin yleensä ollaan jo pisteessä, että ei uskota omaan onnistumiseen juuri lainkaan. Tuolloin asiaa vältellään ja vähätellään.
Valittavana on siis kaksi itselleen hyödyllistä vaihtoehtoa ja neljä ei niin hyödyllistä. Tästä näkee sen suhteen (pos. vs. neg). Tarvitsemme enemmän positiivisia asioita, jotta koemme onnistumista. Kun taas negatiiviset vahvistuvat nopeammin ja niitä on muutenkin enemmän.
Valitsi kuitenkin mitä tahansa, aina on mahdollisuus oppia. A ja B, on se helpompi ja mukavampi reitti, C,D,E ja F, sen sijaan pidempi ja raskaampi reitti. Ja valinnat teemme aina itse.
Miten asiaa katsomme?
Epäonnistumisesta käsin vai onnistumisesta käsin?
Onnistuminen ei ehkä olekaan niin vaikeaa, kuin joskus ajattelemme.
Kun olemme esimerkiksi tehneet kakun ohjeen mukaan valmiiksi. Niin, vaikka se palaisi poroksi, voimme siitä huolimatta kokea leipomisen onnistuneen. Nyt kävi näin. Onnistuimme kuitenkin kokeilemaan. Hieno juttu.
Asia ei kaada maailmaa. Ehkä etsimme tietoa ja neuvoa ensi kertaa silmällä pitäen (kuten erilainen kakkupohjan ohje. Mikä on oikea paistolämpötila ym.). Onnistuimme antamaan itsellemme oppimistilanteen ja leivoimme kakun.
Vai näemmekö silloin epäonnistuneemme ja kenties teemme päätöksen, ettemme enää koskaan leivo. Leipominen on ihan kamalaa, eikä se ole meidän juttumme. Puheenaiheenakin ihan hirveä (viha alkaa kertymään asiaa kohtaan). Vierestä on mukava seurata, kun muut vaan onnistuu ja itse ei (muut on parempia).
Kokeilemalla uudestaan uuden tavoitteen kanssa.
Jos siis tahdomme onnistumisen kokemuksia, on kokeiltava asioita uuden tavoitteen ja tarkoituksen kanssa. Meidän tulee määrittää, mikä tuo meille onnistumisen kokemuksen.
Kyse on tosiaan siitä, kuinka me näemme omat tekomme ja mitä ajattelemme niistä. Kyse ei siis varsinaisesti ole edes itse tekemisestä (leipomisesta tmv.). Täytyy katsoa tekoja edeltäviä merkityksiä.
Kuten, miksi kaipaat onnistumista? Sekin juontaa juurensa jostakin. Siksi vyyhdin purkaminen on oleellista.
Ei kannata fokusoida asioihin, joilla ei pysty vaikuttamaan kokemuksiin ja sitä kautta elämän ytimeen (ja elämäsi mielekkyyteen ja tyytyväisyyteen, ja sitä kautta onnellisuuteen).
Kun hiljennetään (”poistetaan”) epäonnistuja-ajattelija itsestämme, nähdään selvemmin myös elämän tarkoituksellisuus ja merkityksellisyys. Nähdään itsemme ja tekomme rakkaudesta käsin. Omat tarpeemme.
Niitä on vaikea nähdä, jos mietitään ja katsotaan itseämme epäonnistumisista käsin.
Epäonnistumisten ajattelu ja miettiminen saa siis meidät helposti näkemään itsemme muutenkin epäonnistuneina. Jos sen sijaan katsomme onnistumisia, näemme itsemme onnistuneina.
Vaikka meistä ei koskaan kokonaan lähde pois se inhimillinen ”sisäinen lannistaja” (piru olkapäällä), niin tarkoituksena onkin elää sovussa sen kanssa. Ettei se hallitse meitä ja meidän elämää. Puhutaan myös rajoittavista uskomuksista ja niiden kyseenalaistamisesta.
Voimme siis vahvistaa omia onnistumisia ja saada kokemuksia niistä. Kannustaa ja rohkaista itseämme. Kokeilemaan myös uusia asioita.
Oma onnistuminen
Siinä vaiheessa, kun ylittää omat odotukset, puhutaan onnistumisesta. Lopputulemaa arvioidaan ainoastaan oman odotuksen mukaan. Lopputulokseen ja omaan onnistumiseen vaikuttaa siis odotukset/tavoitteet/asetetut rimat.
Näihin voidaan siis vaikuttaa. Kenties madaltaa niitä ja täten saadaan onnistumisen kokemuksia helpolla.
Omien onnistumisen etsintä ja tarkastelu kannattaa. Sen avulla pääset tarkemmin selville, minkä kaltaisissa asioissa yleensä ottaen sujuu hyvin. Seuraavaksi kerron, kuinka voit tehdä sen.
Tee lista ja kirjoita ylös:
- Mitkä ovat vahvuutesi?
- Mitä onnistuminen on/tarkoittaa sinulle?
- Mieti, missä olet onnistunut elämäsi aikana parhaiten? Listaa onnistumisia ja tapahtumia, joissa olet kokenut onnistumisen kokemuksia.
- Mieti missä olet onnistunut viimeksi? (Kirjoita ylös viimeisin onnistumisen kokemus.)
- Millaisissa tilanteissa koet onnistumista? Tarkkaile aiempia hetkiäsi. Pohdi, mitä silloin teit ja missä olit silloin?, ja mitä tunteita onnistuminen sinussa herätti?
Kirjaamalla ylös näitä asioita, pääsee kivasti näkemään omia huippuhetkiä hieman tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin.
Omista onnistumisista ja kokemuksista puhuminen itsellensä, saa aikaan kivaa tsemppimieltä. Mindset on tärkeää. Siihen kannattaa ehdottomasti panostaa arjessa. (Kun onnistuminen on vaikeaa, silloin mindsettiä yleensä käytetään juuri päinvastoin. Se siis usein osataan kyllä. Ja vielä aika hyvin.)
Itse pidän yksinkertaisista asioista, joita on helppo toteuttaa. Simppelit asiat, on hyvä pitää simppeleinä.
Käytänkin vihko & kynä kokoonpanon rinnalla paljon videoita. Se helpottaa ja madaltaa kynnystä. Ensinnäkin katsoa itseään ja omaa kerrontaa elämästä. Se vahvistaa myös itsetuntoa samalla.
Vinkkinä siis –> kuvaa itseäsi, ihan vaan huvikseen. Se on oikeastaan aika hauskaa puuhaa. (Varsinkin, jos olet kuten minä, niin nauraa saa omille jutuille, kuinka paljon lystättää. Joskus se saa hymyn kasvoille ihan koko päiväksi. 😀 Se on oikein hyödyllistä, kasvolihakset saa jumppaa)
Nuo edellä olevat kysymyksetkin, voit vastata suoraan kännykkä videoon. Videolta näkee myös selkeästi, niitä omia vahvuuksia. (kun muistetaan taas se tärkein –> katsotaan itseä rakkaudesta käsin, ilman raippoja)
Kokeile rohkeasti ja saatat yllättyä! Kuten minulle kävi, kun tein niitä videoita ensi kertaa.
”Tavoitteiden asettaminen ja matalan kynnyksen kokeilu –> on helpompaa omien onnistumisten ymmärtämisen jälkeen.”
”Tunne siis itsesi ja tapasi toimia, kussakin tilanteessa. Näin onnistuminen on mahdollista aina.”
Lämpimin terkuin, Virpi
Lue myös: Luottamus – Luota jälleen