Kuinka surullista se onkaan, jos kokee, että on ”pakko tehdä”, ”pakko mennä”, ”pakko saada” –> pakko, pakko ja pakko.
”On taas pakko mennä nukkumaan, koska..” ”Taas pakko syödä, koska.. ” ”Onko aina pakko tehdä noin..” ”Taasko tätä, miksi on aina pakko..”
”Onko pakko, jos ei taho?” kysyy ihminen kyllästyessään ja väsyneenä. Valittaen ja ihmetellen.
Sitä uupuu helposti, jos toimintaa ohjaa pakko.
Mistä pakko on peräisin?
Kuka tätä pakkoa sitten tuppaa tyrkyttämään ja mistä se voi olla peräisin? Ainakin tulee mieleen nämä tekijät, kuten:
- olosuhteet
- oma identiteetti
- kasvuympäristö
- kaikki ne paineet, joita nykymaailmassa koemme.
Painostus voi olla suurta. Myös omat tavoitteet, voivat olla kohtuuttomia.
Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä: Kotona olo ahdistaa. Mikään ei auta, paitsi tämä –>
Sisäinen pakkotunne
On paljon kärsiviä ihmisiä, jotka yrittävät saada asioita tapahtumaan ikäänkuin pakosta. Joskus kaikki voi tuntua pakkopullalta, elämäkin. Näin pakosta eli pakko – tekemisestä –> tulee suoritusta.
Näin ollen elämää ei ohjaa tasapainoiset arvot, vaan tuo pakon sanelema lauseke. Sellainen sisäinen pakontunne.
Sisäisestä pakon tunteesta on voinut tulla normaali osa arkea. Se on kenties tiedostamatonta toimintaa, joten sen kitkeminen ei tapahdu päivässä. MUTTA. Se on mahdollista.
Ennenkuin kerron miten se tapahtuu, palautetaan mieleen seuraava:
Toimi tahtosi kautta, älä koska on pakko
Näkemykseni ja kokemukseni mukaan, pakon saneleman ajatuksen siivittämänä –> ei siis ole suotavaa tehdä yhtään mitään.
Sen sijaan tasapainoisen hyvinvoinnin kannalta, olisi suotavaa pikemminkin muuttaa toimintaansa –> toisenlaisista ajatuksista lähteviksi.
Annas kun selvennän.
Aina ennen tekoja saat tehdä valinnan. Kaikkea tekemistäsi edeltää siis aina ensin valinta.
Tämä VALINTA on se kohta, kun voit vaikuttaa omiin tekemisiisi.
Jos siis pakko-tekeminen on jo automaattista toimintaa, silloin se on verrattavissa mihin tahansa muuhun automaatioon. Rutiiniin –> kuten vaikkapa vaatteiden pukemiseen.
Vaatteiden pukeminen on automaattista päivittäistä toimintaa. Olet tottunut pukemaan vaatteet päällesi. (ainakin toivon niin)
Tosiasiassa kuitenkin, voit siis aamulla valita, puetko vaatteita, vai etkö pue. (Jos siis ei nyt lasketa niitä kertoja kun pidät ”yökkäri/löhöily-päivän”, niin luultavasti teet sen joka ainoa kerta sen kummemmin miettimättä.)
Ajatuksesi on enemmänkin suuntautunut siihen, MITÄ puet päällesi. Eikä siihen, PUETKO tänään päällesi.
Ja mitä todennäköisimmin teet sen, koska tahdot. Kuten nyt huomaat toimit siis tahtosi mukaan. Tahdot, eli haluat pukea vaatteet.
Näin siis sama koskee myös pakkoon liittyvää rutiinia. Nyt päästään siihen, miten tästä päästään eroon.
Saatat olla kiinnostunut myös tästä: Merkitys ja hetkessä eläminen
Miten kitkeä pakko pois?
Jotta elämän ei tarvitse olla pakkopullaa tai yleistä suorittamista vaan iloa ja vapaudesta lähtevää. Käydään 4 kohdan lista läpi pakon kitkemiseksi. Nämä vaiheet ovat motivaatio, tarkastelu, tavoite ja toiminta.
1. Motivaatio
Pakon kitkeminen voi alkaa heti, kun ymmärrät, että ikäänkuin tahdosta –> on tullut pakko. Sen huomattuasi, haluat muutosta, joka synnyttää motivaation. Tämä on siis ensimmäinen vaihe.
Kun sinulla on motivaatio elää jälleen tahdostasi käsin, on aika tarkastella omaa elämää.
2. Tarkastelu
Tarkastele, miksi ajattelet, että asioita olisi pakko tehdä. Näin löydät omalla kohdallasi sen, mistä tuo oikein kumpuaa. Voiko olla, että sisäiset tarpeet ovat vaikkapa alkaneet ohjaamaan.
Näitä voi olla esimerkiksi –> tahtoo kuulua johonkin = yhteys, kaipaa hyväksyntää, hylkäämisen pelko, turvallisuudentunne ym.
Jos näin on, silloin usein, ikäänkuin omatunto kolkuttaa, jos ei tee. Ihan, vaikka ei edes jaksaisi eikä tahtoisi.
Tällöin oman kehon ja tahdon kuuntelu horjuuntuu, josta voi pahimmillaan seurata uupumus. (Joten ei kannata ottaa liian keveästi kuitenkaan näitä aiheita, nimim. kokemusta on..huoh.)
Jos tämä jatkuu, se alkaa ”vääristää” tervettä tapaa ja muuttaa sen pikkuhiljaa ”normaaliksi”.
On siis erittäin tärkeää huomata, että sinuun on istutettu siemen (joka sanoo pakolle automaattisesti ei) jo hyvin varhain. Tuo siemen on se, joka sanoo rakkaudesta tekemiselle kyllä. Se on juuri se, miksi ylipäätään huomaat tämän koko asian.
Onkin täysin ymmärrettävää, että aikuisena meidän täytyy hieman kaivella näitä juttuja.
Ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että hallitsemme joka ainoan osa-alueen elämässämme. Ei todellakaan. Joten, kun tiedät, ettei syy ole sinun, (eikä kenenkään muun) pääset helposti tavoitteeseen käsiksi.
3. Tavoite
Tavoite on elää jälleen vapaasta tahdosta käsin. Tuoda tasapaino jälleen arkeen. Eikö? Se onnistuu valitsemalla elämään niitä asioita, joita OIKEASTI tahdot.
Ei siis niitä, joita:
Kuuluu olla = on oltava = on pakko olla.
Tai niitä, joita:
Täytyy tehdä = on tehtävä = on pakko tehdä
Näiden sijasta voit kysyä itseltäsi esimerkiksi näitä kysymyksiä:
- Mitä tahdot tehdä elämälläsi ja elämässäsi?
- Mitä tahdot tehdä vapaa-ajallasi?
- Miten haluat elää elämääsi?
- Mitä haluat tehdä työksesi?
- Oletko onnellinen?
4. Toiminta
Tiedostetusti tai tiedostamatta, jokin sinussa on siis tehnyt tuon valinnan, että toimit pakosta vaikkei tarvitsisi. Alat siis sanomaan pakolle ei ja rakkaudesta tekemiselle kyllä.
Toiminta omista arvoista käsin saa pakon lähes automaattisesti pois. Omat arvot ohjaavat toimintaa, joten toiminta on sinulle tärkeää ja teet asioita omasta tahdosta.
Asiat ei tapahdu yleensäkään yhdessä hetkessä. Tiesitkö, että uuden rutiinin opettelu automaatioksi kestää keskimäärin 10 viikkoa. Kaikkeen muutokseen on varattava aikaa ja katsottava muutenkin lempeästi itseään.
Puhdas omatunto ja lepo
Puhdas omatunto on usein itsestäänselvyys. Mutta melko usein kuitenkin toimitaan omien arvojen vastaisesti. Olemmehan ihmisiä.
Saatetaan seilata tunne merellä sinne tänne. Tai toinen ääripää –> unohdetaan koko tunteet.
Tasapaino on kaiketi myös puhtaan omantunnon näkökulmasta melko olennaista.
Entäpä kehon kuuntelu. Lepo, jota keho tarvitsee palautuakseen. Itse olen mennyt aivan metsään tuon asian kanssa. Matka on pitkä sieltä takaisin balanssiin.
Päivä kerrallaan siis näidenkin kahden tosi tärkeän asian kanssa.
Itse opin uupumuksen myötä, että puhtaaseen omatuntoon, joka on linjassa sydämen ja mielen kanssa –> voi varmasti & luottaen elää elämää levosta käsin, eli armosta.
Kun ”pakko” on historiaa on olokin huomattavasti rennompi. Lisäksi pakko uuvuttaa, joten pikainen muistutus vielä rentoilusta.
Muistutus rentoilusta!
Ota siis rennosti. Pötkähdä sohvalle rentoutumaan. Lue vaikka kirja. Kuuntele musiikkia, tai ihan vaikka itseäsi.
Hiljaisuudessa olo, se on kyllä ihanaa. Mutta tiesitkö muuten, että jos pysähtyminen ahdistaa tai tekee levottomaksi, niin ei pakosta sitäkään. Jotkut meistä tarvitsee luovaa liikettä, jotta ikäänkuin ”liikkeessä” pysähtyy. Siksi niihin hetkiin mikä tahansa mieluinen asia on se mitä tarvitsee.
Tai mene lenkille, nuku, juo ja syö, mutta älä AINAKAAN murehdi. Vaan tee ainoastaan se minkä jaksat ja tahdot, puhtaalla omallatunnolla.
Pidetään itsestämme huolta ja riisutaan turhat pakko tekemiset pois. Tehdään asioita levosta käsin ja annetaan sydämen ilon olla meissä.
Voi hyvin!
Terkuin, Virpi