Silloin kun – Yksinäisen kaipuu

Silloin kun tuntuu, että elämä on yhtä vastoinkäymistä kaiken aikaa.

Silloin kun yhdestä vaikeudesta päästään yli, onkin jo seuraava tulossa.

Silloin kun sitä jollain kummallisella tavalla turtuu siihen kaikenaikaiseen p*skavyöryyn ja alkaa jo tottua tiettyyn johdonmukaisuuteen.

Silloin kun asiat kiertää kehää ja silloin kun tietää jo mitä on tulossa.

Silloin ollaan tilanteessa.

Tilanteessa, jossa havahdutaan pohtimaan, mistä kummasta tämä oikein johtuu.

Tilanteessa, jossa etsitään syytä tähän silkkaan epäoikeudenmukaisuuteen.

Tilanteessa, jossa mikään ei ole enää selvää paitsi se, mitä on tulossa.

Ja kun tämä kaikki on tullut tietoisuuteen niin silloin etsitään ratkaisua.

Ratkaisua siihen, mistä tämä johtuu.

Ratkaisua siihen, mikä tähän auttaisi.

Ratkaisua siihen, miten päästä pois tästä tilanteesta.

Onko olemassa Ratkaisua, joka helpottaisi oloa.

Onko olemassa vastausta niihin loputtomiin kysymyksiin, joita tulvan lailla sisälläni syntyy.

Onko olemassa jotain tietä, jota pitkin kulkea.

Vai tulisiko tyytyä siihen, että asia nyt vain on näin.

Tulisiko ajatella, että asialle ei vaan voi mitään.

Tulisiko tehdä jotain, vai ei yhtään mitään.

Yhtäkkiä ei enää saa langan päästä kiinni.

Yhtäkkiä missään ei olekaan enää mitään järkeä.

Yhtäkkiä kaikki on vain sitä ja samaa.

Samaa p*skaa päivästä toiseen.

Millään ei olekaan enää mitään väliä.

Mistään ei tule mitään.

Mistään ei saa mitään.

Mitä järkeä tässä kaikessa edes on kun ei kuitenkaan ymmärrä edes tätä kaikkea.

Kaikki on vain samaa ja sulaa turhuutta.

Samaa.

Ja samaa.

Niin.

Ja turhaa.

Turhaa.

Onko tässä mitään järkeä. Onko missään enää mitään järkeä.

Vai onko sekin jo tipotiessään.

Näitä mietteitä ajatteli hän, joka koki olevansa yksin.

Näitä mietteitä ajatteli hän, joka koki olonsa ulkopuoliseksi.

Näitä mietteitä ajatteli hän, jolle jokainen oli tärkeä, mutta hän ei kokenut olevansa tärkeä kenellekään.

Näitä ajatteli hän, joka luuli, ettei kukaan enää välitä.

Näitä ajatteli hän itsekseen silloin, kun hänestä tuntui, että elämä on yhtä vastoinkäymistä kaiken aikaa.

Näitä ajatteli hän, joka ei vielä tiennyt, kuinka paljon häntä rakastetaan.

Parhain terkuin,Virpi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart