Vapaus itselle tärkeisiin asioihin.
Vapaus
Muistan, miten kamppailin tasapaino haasteiden kanssa. On ollut aikoja, kun elämässä on liikaa asioita, jotka vie aikaa. On ollut aikoja, kun on perheen kanssa koko ajan.
No nytkin käytännössä olen aika lailla paljon perheeni kanssa ja kotosalla. Se itseasiassa onkin asia, josta nautin todella paljon.
Sitä on elänyt jo niin tarpeeksi sitä aikaa kun teki itsekseen, mitä huvitti. Kun perhe tuli, niin arvot jollain tavalla muuttui.
Perusarvot ei tietenkään, mutta sanoisin pikemminkin, että se suhde – elämän tasapainossa- horju melko lailla.
Kun sitä eleli yksin, päätti kaiken yksin. Pystyi muuttamaan minne halusi ja milloin halusi. Se oli erilailla vapaata kuin nyt.
Sen takia varmasti äitinä ja vaimona olen itse kriiseillyt jossain vaiheessa juuri sen vapauden kanssa.
Lataa maksuton: Itsensä löytämisen työkirja LATAA TYÖKIRJA
Vapaus kriisi
Mulla tuli hirveä kriisi just ennen kolmeakymmentä. Elämä toki sisälti silloin paljon sitä sairasloman, työkokeilujen ja kodin väliä.
Kriisi tuli ihan jo vanhenemisesta, mutta suuresti se merkityksellisyys ja vapauden kaipuu sisimmässä sai mut kamppailemaan ja elämänhallinta lähti hieman lapasesta. Fyysiset sairaudet, ahdistus ja uupumus ei auttanut asiaa kyllä yhtään.
Muistan kun haaveilin siitä, että saisin olla kotiäiti, mutta tottakai mä halusin jonkun työn. Se oli kyllä ihan siksakkia, kun yhtenä kautena oli pakkomielle löytää hyvä työpaikka. Ja kun se löytyi, aina tuntui sattuvan jotain.
Välillä tuntu ihan kun elämällä olis jotain sanottavaa. Ja olihan sillä.
Pysähtymisen tarvetta koin varmaan sen kymmenen vuotta ja aika ajoin pysähdyinkin. Suorittaja ollessani vielä silloin, pysähtyminen oli oikeastaan vaan bussista seuraavaan tyylistä.
Tuli hetkiä kun elämä ja kuolema oli käsillä ja silloin pysähtyi enemmän. Mutta aina jostain sitä voimaa oli ja ihan kuin ”pakotin” itteni tekemään asioita, vaikka koin sisälläni ristiriitaa.
Ristiriitaa siitä, että pitäisi hoitaa itseänsä ja omaa hyvinvointia, mutta kun… Olis ihana mennä taas töihin, koska tuntui, ettei ole tarpeeksi ”jotain” jos ei käy töissä. Tetysti sitä halusi elättää ja tienata oman elantonsa, eikä roikkua kelan tuilla loppuikäänsä.
Mulle tuli kriisi myös ammatilisesti. Olinhan joutunu aika erikseen töistä, joita olisin halunnut tehdä.
Oli kiellettyä tehdä fyysistä työtä. Lääkärikin sanoi kerran vastaanotolla, että mulle sopisi sellainen työ, missä voisin käytävillä kulkea kuin ballerina. Olin ihan pöyristynyt hänen esittämistä liikkeistään ja sanavalinnoista, millä hän kuvasi tätä mun ”uutta tulevaisuutta”.
Kaiken lisäksi silloin ei oltu diagnosoitu kuin pari fyysistä sairautta, joten sen keskellä – ilman duunia, voimaton kotiäiti, vaimo, joka ei saa nostaa maitopurkkia saati siivota – oli ihan loppu.
No omaa typeryyttäni silloin, tein kaikkea ei -sallittua. Jotenkin näin jälkikäteen katsottuna ihan varmasti sabotoin itsekin omaa parantumista jollain tasolla.
Vapaus kokemus
Se vapaus. Se oli kuitenkin kaikkien tekemieni testien, itsensä kehittelyn ja pohdintojen lopputulos. Tein niihin aikoihin paljon itsetutkiskelua ja etsin sitä jotain elämääni, jota niin paljon kaipasin.
Ottaen huomioon tietyt tosiasiat, ei mun urapuolella ollu näköpiirissä mitään hirveän sykähdyttävää, mietin itsekseni. Jossain vaiheessa en nähnyt mitään merkitystä koko ammatillisessa puolessa. Menetin varmaan aika paljon siitä ammatti-identiteetistä, joka mulla kuitenkin oli.
Tulin kaiken kukkuraksi vihaiseksi. Mua suututti niin se koko tilanne. Välillä tuntu, ettei mistään tule mitään ja kaikki on ihan merkityksetöntä.
Kun sitten oikein oivalsin, että kyllä se niin on, että ilman sitä vapauden tunnetta mä en kyllä voi elää mun elämääni. Se oli vaan mulle niin tärkeetä varsinkin sen kaiken nuoruuden hölmöilyjen jälkeen.
Mä rakastan sitä edelleen. Sitä tunnetta, kokemusta ja oloa, kuin olisi taivaalla lentelevä lintu.
Saan olla just sitä mitä mä oon. Voin tehdä mulle merkityksellisiä juttuja kaikesta huolimatta. Kun sen löytää sen itselle tärkeimmän asian, jota ilman ei voi elää, niin siinä se koko ydin on, jonka ympärille voi rakentaa vaikka mitä. Siis ihan oikeasti. Aivan mitä tahansa.
Mun ei tarvinut äidiksi tultuani todellakaan unohtaa mun vapauden tunnetta ja vapautta elämässä. Mun ei tarvinnut sairaaksi tultuani jättää jälkeeni vapautta ja kahlita itseäni jonnekin.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös: Taloudellinen vapaus! Älä anna rahan estää sinua saavuttamasta sitä vapautta, jota kaipaat.
Vapaa kotiäiti
Sen sijaan mä saan olla kotiäiti, mun rakkaimmalle ainoalle lapselle. Ja vaikka lisää lapsia en voikaan koskaan saada, niin mä voin tehdä paljon muuta. Vaikka en voikaan lähteä urassani nousikiitoon lentokoneen lailla Uuteen-Seelantiin, vaikka ehkä joskus siitäkin haaveilin, niin mä voin tehdä uraa yrittäjänä ja mennä nousikiiton mun lapsen kanssa. Me voidaan lentää yhdessä New Yorkiin ja tehdä yhdessä meidän unelmista totta.
Koska en enää ole yksin minä, tässä perheessä on muitakin.
Perhe on mun arvoissa siellä yläpäässä ja siitä mä saan nauttia, että mä todellakin saan vapaasti toteuttaa itseäni, ilman mitään rajotteita.
Vapaus on mun sisäinen voimavara. Vapaus on se mun motivaattori ja tiedän, että se on sitä todella monelle muullekin verkkoyrittäjälle. Työ on merkityksellistä, mutta se sisältää kaiken sen oleellisen, minkä ennen fyysinen työ antoi, jossa sain itsenäisesti tehdä työtehtäviä ja organisoida sitä.
Mä vaan niin nautin tästä ja tahdon muille vapaudesta haaveileville sanoa, että sun elämän langat on sun itsesi käsissä. Tulee vastaan mitä tahansa mörkäleitä, niin itsetutkiskelulla, vapauden siivittämän avoimen sydämen sylissä –> Kaikki on sulle mahdollista!
Vapaus, arjen ja työn yhdistäminen, se on vain järjestely kysymys. Ja mikäpäs sen mukavampaa, kun järjestellä elämänsä haluamiinsa uomiin.
Eikö vaan? Vai oletko aivan eri mieltä? Saa ollakin, juuri sitä mieltä, mitä haluaa. Jaa mulle sun ajatuksia kommentteihin alle tai laita yksityisviestiä. Mä palan halusta kuulla, mitä ajatuksia tämä mun tarina sinussa tuotti.
Kaipaatko vapautta vai elätkö jo vapaus kanssasi? Kerro minulle <3
Vastaustasi odotellen & Parhain terkuin, Virpi